Uudet suomalaiset ravitsemussuositukset kuntoilijan näkökulmasta

Kirjoitin uusista pohjoismaisista ravitsemussuosituksista niiden saavuttua. Tarkastelin näitä ravitsemussuosituksia tavallisen kuntoilijan näkökulmasta. Tälläkin kertaa virsi on aika samanlainen. Suomalaiset ravitsemussuositukset perinteisesti mukailevat pohjoismaisia ravitsemussuosituksia ja niin tapahtui nytkin. Nämä uudet ravitsemussuositukset ovat tyypilliseen tapaan aiheuttaneet paljon keskustelua.
Pureudutaan hieman siihen, miten nämä uudet suomalaiset ravitsemussuositukset vaikuttavat kuntoilijoiden arkeen.

Aktiivikuntoilijat ja ravitsemussuositukset

Nämä suomalaiset ravitsemussuositukset ovat tehty väestöä ajatellen. Niitä ei siis ole erityisesti suunniteltu aktiivisia kuntoilijoita ajatellen. Aktiiviset kuntoilijat edustavat n. 15 – 20 % väestöstä. Kuten edellisessä artikkelissa, tässäkin tarkastelen näitä suosituksia siis aktiivisen kuntoilijan näkökulmasta. Kyseisellä ihmisryhmällä voidaan olettaa olevan keskivertoa suurempi proteiinin, hiilihydraattien, kivennäisaineiden ja vitamiinien tarve. Tarpeen nousu johtuu luonnollisestikin liikunnan aiheuttamasta keskivertoa suuremmasta kulutuksesta.
Mikäli yksilön lajivalinta on suuntautunut voimapohjaisiin lajeihin -tai lajeihin, joissa kudosvaurioiden määrä on suurempi, on kuntoilijan proteiinintarve normaalia suurempi. Sykepohjaisissa lajeissa sen sijaan taas hiilihydraattien tarve kasvaa. Aktiiviset kuntoilijat altistuvat myös keskivertoa isommalle hapetusstressille, joten heidän suojaravintoaineiden saantivaatimus on normaalia isompi. Hikoillessa he menettävät myös kivennäisaineita selkeästi normaalia enemmän.

Uusissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa painotetaan runsasta kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä. Proteiinin osalta ravitsemussuositukset painottavat kala- ja kasviperäisiä lähteitä. Kasviperäisistä proteiinin lähteistä erityisesti palkokasvit ovat nostettu isoon rooliin. Lihan roolia on vähennetty entisestään. Samoin myös treenaajille tutut kana ja riisi on siirretty vältettävien kategoriaan.

Treenaajille positiivisena tekijänä näen ravitsemussuosituksissa kalan ja hyvien rasvojen korostamisen. Vieläkin liian usein hyviä rasvoja vältellään treenaajien keskuudessa. Marjojen syönnin korostaminen on myös hyvä treenaajien kannalta. Treenaajat monesti ottavat vitamiineja purkista. Totuus on kuitenkin se, että vaikkapa marjoista saadaan vitamiinien lisäksi myös monia muita hyödyllisiä aineita kuten polyfenoleita ja fytogeeneja. Tämän lisäksi myös marjoissa eri vitamiinien suhteet tulevat luonnollisissa suhteissa toisiinsa.

Aktiivikuntoilijoiden näkökulmasta ravitsemussuosituksissa on muutamia haasteita toteutettavuuden suhteen. Kovaa treenaavilla on tärkeää varmistaa riittävä ja laadukas proteiinin saanti. Kana on monen treenaajan arkista perusruokaa. Myös riisi näyttelee isoa roolia hiilihydraattien saannissa. Näiden molempien korvaaminen on varmastikin monelle treenaajalle haastavaa ja varmasti jää tekemättäkin.

Toteutettavuus

Tällä hetkellä analysoidessa suomalaisten ravitsemustottumuksia, joudumme aika lailla turvautumaan FinRavinto 2017 tutkimukseen. Tähän tutkimukseen oli myös viitattu ravitsemussuosituksissa. Väestötasolla ruokakulttuuri muuttuu varsin hitaasti mutta näkisin, että pikkuhiljaa alkaisimme tarvitsemaan uudempaa dataa siitä, mitä suomalaiset syövät tällä hetkellä. FinRavinto 2017 tutkimuksessa kävi ilmi, että aikaisempaan suositeltuun puoleen kiloon kasviksia miehistä ylsi 14 % naisista 22 %. Todennäköisesti tämä uusi 800 grammaa tai enemmän, ei ainakaan tule oleellisesti nostamaan noita prosentteja.  

Mikäli saisimme uuden väestötason tutkimuksen, osoittaisi se todennäköisesti suomalaisten ravitsemustottumusten jossain määrin parantuneen. Ainakin tämä pitää paikkaansa kasvisten syönnin osalta.

Näissä ravintosuosituksissa henkilön budjetti nousee isoon rooliin. Valitettavasti laadukas ruoka maksaa. Kotimaiset kasvikset eivät ole talvella kovinkaan halpoja, hedelmistä ja marjoista puhumattakaan. Pähkinät ja kalat ovat myös kilohinnaltaan ehdottomasti kalliimpien elintarvikkeiden joukossa. Valitettavasti monella näiden ravitsemussuositusten toteutettavuudessa tulee raha vastaan. Tämä korostuu varsinkin isommissa perheissä. Hyvänä esimerkkinä tästä voi pitää vaikkapa verrattaessa annoshintaa uunilohen ja vaikkapa kanankoipien välillä.

Palkokasvit on nostettu isoon rooliin proteiinin lähteenä. Osalle tämä varmastikin toimii ja osalle ei. Monella voi tulla vastaan palkokasvien huono vatsasiedettävyys. Monissa kasviperäisissä proteiinin lähteissä tulee myös hiilihydraattia mukana. Tosin useimmiten kasviperäiset proteiininlähteet ovat aika vähärasvaisia.

Ravitsemussuositukset ja ilmastopolitiikka

Ilmastopolitiikka on vahvasti mukana näissä ravitsemussuosituksissa. Tätä ei ole yritetty mitenkään peitellä ja materiaalin sisällysluettelosta löytyykin kohta: ”Ruoan ympäristövaikutukset”. Olen ravintovalmentajana hieman kahden vaiheilla tämän asian kanssa. Näen myös hieman ongelmia siinä, että ilmastopolitiikkaa ja ravitsemussuosituksia lähdetään sekoittamaan. Ympäristö on tietenkin tärkeä huomioida kaikissa elämän osa-alueissa ja valinnoissa.
Minusta kuitenkin ravintosuositukset pitäisi pääosin pohjautua siihen mitä tiede kertoo ja mikä on objektiivisesti ravitsemuksellisesti parasta ihmisille. Täytyy kuitenkin antaa ravitsemussuositusten tekijöille positiivinen maininta siitä, että ruuan ympäristövaikutukset ovat mainittu aina selvästi erillään ravitsemuksellisesta datasta. On toki myös hyvä puoli, että kasvispainotteinen ruokavalio on terveydelle hyväksi. Itse en kuitenkaan näe kovinkaan fiksuksi sulkea pois ravinnosta terveydelle edullisia elintarvikkeita pelkästään niiden ympäristövaikutusten takia.

Oma henkilökohtainen mielipide uusista ravitsemussuosituksista

Minusta näissä ravintosuosituksissa saatiin paljon edistystä edellisiin nähden. Aktiivikuntoilijoille nämä ovat hieman kaksijakoiset. Positiivista on runsas kasvisten, marjojen, pähkinöiden ja kalojen syönti. Samoin hyvien rasvojen nostaminen suosituksissa. Riisin ja kanan suhteen olen näissä asioissa itse hieman eri mieltä.

Ravitsemussuositusten toteutettavuuden suhteen olen hieman skeptinen. Mikäli ravitsemussuosituksissa otetaan huomioon asioita ravitsemuksen ulkopuolelta, kuten vaikkapa ilmastotekijät, tulisi sitten ottaa huomioon myös toteutettavuus. Yleisesti poliittisten päättäjien ja myös suositusten laatijoiden kannattaisi katsoa kaupoissa, mitä mikäkin maksaa. Sanoisin mututuntumalla, että suomessa on paljon ihmisiä, jotka kyllä haluaisivat syödä suositusten mukaisesti mutta yksinkertaisesti taloudelliset resurssit eivät vain riitä siihen. Hallitus on tehnyt oikeansuuntaisia liikkeitä makeisten kanssa korottaessaan niiden verotusta. Tulevaisuudessa toivoisin, että tietyille elintarvikeryhmille voitaisiin myöntää verohelpotuksia. Näin ihmisten ravitsemuksellisia tottumuksia pystytään osin ohjailemaan positiiviseen suuntaan myös verotuksen keinoin.

Kirjoittaja Samu Sandberg
Trainer4You:n kouluttaja