Tulehduskipulääkkeet ja liikunta

Erilaisia tulehduskipulääkkeitä (NSAIDs, nonsteroidaaliset anti-inflammatoriset lääkkeet), kuten asetyylisalisyylihappoa (kauppanimiä Aspirin, Disperin ym.), ibuprofeenia (Burana ja Ibumax ym.), naprokseenia (Naproxen, Pronaxen ym.), diklofenaakkia (Voltaren ym.), selekoksibia (Celebra ym.) ja etorikoksibia (Arcoxia ym.) käytetään laajasti ja yleisesti lievittämään särkyjä, mukaan lukien liikunnasta aiheutuvaa lihaskipua ja epämukavuutta. 

Tämä artikkeli tarkastelee tulehduskipulääkkeiden käyttöä liikunnan yhteydessä, niiden vaikutuksia kehon fysiologisiin prosesseihin, käyttöön liittyviä riskejä ja vaihtoehtoisia kivunhallintamenetelmiä.

Farmakologinen toimintamekanismi

NSAID lääkkeet estävät syklo-oksigenaasientsyymien (COX-1, COX-2) toimintaa ja tätä kautta prostaglandiinien, eli tulehdusvälittäjäaineiden, tuotantoa. Lääkkeet voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: ei-selektiivisiin (estävät sekä COX-1 että COX-2), semiselektiivisiin (estävät enemmän COX-2 kuin COX-1) ja COX-2-selektiivisiin. Nämä erot vaikuttavat lääkkeen toimintamekanismin lisäksi niiden haittavaikutusprofiileihin, minkä vuoksi on suositeltavaa konsultoida terveydenhuollon ammattilaista tulehduskipulääkkeiden käytöstä erityisesti kroonisten perussairauksien yhteydessä.

Yksi prostaglandiinien tärkeä tehtävä on moduloida kehossa tulehdusreaktiota, johon kuuluu lisääntynyttä kipua, verisuonten laajenemista ja turvotusta, ja joka edistää samalla kudosten normaalia paranemisprosessia. Huomaa myös, että parasetamoli (kauppanimiä Panadol ym.) ei kuulu NSAID-lääkkeisiin, koska sillä ei ole merkittäviä tulehdusta vähentäviä vaikutuksia.

Tulehduskipulääkkeiden käyttö liikunnan yhteydessä

Tulehduskipulääkkeet saattavat olla monille liikkujille tuttu valinta esimerkiksi harjoituksen jälkeen koetun viivästyneen lihaskivun (DOMS eli delayed onset muscle soreness) lievittämiseksi. 

NSAID-lääkkeitä käytetään yleisesti lievittämään tulehdusta, turvotusta ja kipua, jolloin liikkuvuus paranee ja epämukavuus vähenee. Niitä käytetään myös akuuttien urheiluvammojen, kuten nyrjähdysten ja venähdysten, hoidossa. Kilpaurheilijat saattavat jopa käyttää NSAID-lääkkeitä ennaltaehkäisevästi pitkäkestoisten kilpailujen, kuten maratonien, yhteydessä (Pizza ym., 1999). Tulehduskipulääkkeiden ennaltaehkäisevä käyttö pitkäkestoisissa urheilusuorituksissa on kiistanalaista, eikä selkeää näyttöä hyödyistä ole. 

NSAID-lääkkeiden käyttöön liittyy myös omat riskinsä. Lääkkeet voivat muun muassa peittää vakavampien vammojen oireita ja siten viivästyttää oikea-aikaista hoitoa. Tämä voi johtaa lisävammoihin, jos harjoittelua jatketaan normaalisti. Lisäksi tulehdusreaktion sammuttaminen voi hidastaa kudosten paranemista, sillä nykyisen tutkimustiedon perusteella hallittu tulehdus on olennainen osa kehon korjausprosessia.

Fysiologiset vaikutukset ja palautuminen

Tulehduskipulääkkeet estävät syklo-oksigenaasi -entsyymejä, jotka osallistuvat prostaglandiinien synteesiin. Prostaglandiinit ovat keskeisiä tulehdusvasteen säätelyssä, mutta ne myös edistävät kudosten korjaantumista ja lihasten mukautumista harjoitteluun (Markworth ym., 2013). Näin ollen tulehduskipulääkkeet voivat vähentää tulehdusreaktiota, mutta samalla hidastaa paranemisprosessia. 

Tutkimuksissa on havaittu, että suuret NSAID-annokset (esim. 1200 mg ibuprofeenia vuorokaudessa) voivat heikentää lihasproteiinin synteesiä, mikä on kriittistä lihasvaurioiden korjautumisessa. Sen sijaan pienemmillä annoksilla (esim. 400 mg / vrk) ei ole todettu merkittäviä vaikutuksia lihasten palautumiseen (Vella ym., 2014).

Tulehdus on tärkeä osa lihasharjoittelusta palautumista ja lihasvammojen paranemisprosessia. Vaikka tulehdusta pidetään usein negatiivisena ilmiönä, se on välttämätön vaihe kudosten uudelleenrakentamisessa. Tulehduksen aikana immuunisolut, kuten neutrofiilit ja makrofagit, saapuvat vaurioituneelle alueelle poistaakseen kuollutta kudosta ja stimuloidakseen uudiskasvua.

NSAID-lääkkeet voivat muun muassa vähentää neutrofiilien, akuutin vaiheen valkosolutyypin, toimintaa, mikä häiritsee tulehdusprosessin luonnollista kulkua. Tulehdus on olennainen osa kudosten korjausmekanismeja, ja sen tukahduttaminen voi hidastaa pitkällä aikavälillä lihasten ja kehon mukautumista harjoitteluun (Pizza ym., 1999).

Makrofagien merkitys korostuu erityisesti paranemisprosessin toisessa vaiheessa, jossa ne siirtyvät tulehdusta aiheuttavasta tilasta korjaavaan rooliin. Ne vapauttavat kasvutekijöitä, jotka edistävät lihassolujen uusiutumista ja verenkierron palautumista. Pitkäaikainen tai liiallinen tulehduksen esto, esimerkiksi suun kautta otettavilla tai geelinä levitettävillä tulehduskipulääkkeillä, voi hidastaa tätä prosessia ja heikentää näin lihaskudoksen uudistumista - ja lihaskasvua.

Siksi tulehdusta ei tulisi aina yrittää poistaa kokonaan, vaan se tulisi ymmärtää luonnollisena ja tarpeellisena osana lihasharjoittelusta palautumista. Oikein hallittu harjoittelu ja riittävä lepo tukevat elimistön omaa palautumisprosessia, jolloin lihas pystyy rakentumaan entistä vahvemmaksi. (Smith ym,. 2008).

Haittavaikutukset ja riskit

Tulehduskipulääkkeiden käyttö voi lisäksi aiheuttaa merkittäviä haittoja, erityisesti pitkäaikaisesti tai suurin annoksin käytettäessä. Paikallisvalmisteet, kuten tulehduskipugeelit, imeytyvät vain rajoitetusti verenkiertoon, mikä pienentää esimerkiksi ruoansulatuskanavan ja munuaisten haittavaikutusten riskiä.

Seuraavat haittavaikutukset on tärkeää huomioida tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä:

Ruoansulatuskanavan ongelmat: Tulehduskipulääkkeet estävät prostaglandiinisynteesiä mahalaukussa. Tämä heikentää mahan limakalvon suojaa happoja vastaan, mikä voi johtaa gastriittiin tai mahahaavaan. Riski kasvaa ei-selektiivisiä COX-estäjiä, kuten aspiriinia ja ibuprofeenia, käytettäessä, tyhjään vatsaan otettaessa, sekä pitkäkestoisen käytön yhteydessä. Mikäli tulehduskipulääkkeelle on tarvetta, ota se aina ruokailun yhteydessä.

Munuaisten toimintahäiriöt: NSAID-lääkkeet voivat heikentää munuaisten verenkiertoa, erityisesti tilanteissa, joissa elimistö on kuivunut tai rasituksen alainen. Tämä voi johtaa jopa akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan (Markworth ym., 2013). Riski on suurin ei-selektiivisillä NSAID lääkkeillä, mutta lääkäriä tulisi aina konsultoida tulehduskipulääkkeiden käytöstä, mikäli kärsii kroonisesta munuaistaudista tai munuaisten vajaatoiminnasta.

Paranemisen viivästyminen: Lihasvaurioiden ja muiden vammojen paraneminen voi hidastua, koska NSAID-lääkkeet estävät luonnollisia tulehdusreaktioita, jotka ovat tarpeen kudosten korjaamisessa (Vella ym., 2014).

Peittyneet vammat: Kipulääkkeet voivat peittää vakavamman vaurion, kuten murtuman tai lihasrepeämän, oireita, mikä voi johtaa lisäkomplikaatioihin, kun vaurioituneen alueen rasittamista jatketaan ennen paranemista. 

Kardiovaskulaariset riskit: NSAID-lääkkeiden käyttö voi nostaa verenpainetta ja altistaa sydän- ja verisuonitaudeille, erityisesti pitkäaikaisessa käytössä ja henkilöillä, joilla on jo ennestään sydänsairauksia. COX-2-selektiiviset lääkkeet, kuten selekoksibi, on yhdistetty suurempaan kardiovaskulaariseen riskiin, mutta kaikki NSAID-lääkkeet, erityisesti suurilla annoksilla ja pitkäaikaisesti käytettyinä, voivat lisätä riskiä.

Allergiset reaktiot ja astma: Joillakin henkilöillä tulehduskipulääkkeet voivat laukaista allergisia reaktioita tai pahentaa astmaoireita.

Vaihtoehtoiset kivunhallintakeinot

NSAID-lääkkeille on olemassa vaihtoehtoisia keinoja, jotka voivat edistää palautumista ja lievittää kipua. 

Aktiivinen palautuminen: Matalan intensiteetin liikunta, kuten kevyt venyttely tai kävely suorituksen jälkeen, on tieteellisesti todistettu auttavan verenkierron parantamisessa ja maitohapon poistumisessa lihaksista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että DOMS-oireyhtymä liittyy ennemmin mikrovaurioihin lihaskudoksessa kuin varsinaiseen maitohapon kertymiseen, sillä sen poistuminen lihaksista tapahtuu nopeasti harjoittelun jälkeen (Cheung ym. 2003). Nämäkin mikrovauriot tarvitsevat hallitun tulehduksen parantuakseen.

Kylmähoito: Kylmäpakkaukset, kylmä suihku tai avanto voivat vähentää turvotusta, kipua ja tulehdusta supistamalla verisuonia ja ”turruttamalla” vapaita hermopäätteitä. Huomionarvoista on, että nykyisissä suosituksissa akuuteissa lihas- tai sidekudosvammoissa kylmää käytetään vain lyhytaikaisesti ja harkiten, koska se ehkäisee tulehdusta ja voi ainakin teoriassa hidastaa kudosten fysiologista paranemista. Tämä perustuu tutkimuksiin, jotka osoittavat tulehduksen olevan tärkeä osa kudosten uudelleenmuotoutumista. Täten monelle tuttu kylmä-koho-kompressio onkin korvautunut Peace & Love- ohjeella, eli

PEACE (ensivaihe akuutissa vammassa):

P - Protect (suojaa): Vältä lisävaurioita välttämällä kuormitusta ensimmäisten 1–3 päivän aikana.

E - Elevate (kohota): Nosta vammautunut alue sydämen tason yläpuolelle turvotuksen vähentämiseksi.

A - Avoid anti-inflammatory modalities (vältä tulehdusta hillitseviä hoitoja): Tulehdus on luonnollinen osa paranemista, joten vältä esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden tai kylmähoidon liiallista käyttöä.

C - Compress (purista): Käytä kevyttä puristusta (esim. joustosidettä) turvotuksen hallitsemiseksi.

E - Educate (opasta): Informoi aktiivisen kuntoutuksen merkityksestä ja vältä passiivisia hoitomenetelmiä.

LOVE (jatkohoito):

L - Load (kuormita): Palaa asteittain aktiiviseen liikkeeseen ja kuormitukseen. Tämä auttaa kudosten vahvistumisessa.

O - Optimism (optimismi): Kannusta positiiviseen asenteeseen, sillä mieliala ja usko paranemiseen vaikuttavat toipumiseen.

V - Vascularisation (verenkierron parantaminen): Harjoita kevyttä liikettä, joka lisää verenkiertoa ja edistää paranemista.

E - Exercise (harjoittele): Jatka kuntoutusta ja harjoitteita liikkuvuuden, voiman ja toiminnallisuuden palauttamiseksi.

Lyhytaikainen kylmähoito 10–20 minuutin ajan voi lievittää kipua tehokkaasti, mutta sen pitkäaikaista ja toistuvaa käyttöä vamman jälkeen ei suositella, koska se voi hidastaa paranemisprosessia. Riskinä on lisäksi ihon paleltuminen ja kudosvaurio. Kuitenkin lyhytaikaisella paikallisella kylmähoidolla saavutettava kivunlievitys akuutin vamman yhteydessä lienee vähemmän haitallista kuin systeemisten tulehduskipulääkkeiden popsiminen.

Ravitsemus: anti-inflammatorinen ruokavalio on nykypäivän hittisana, johon liittyy ainakin jonkin verran tieteellistä näyttöä yleistyneen kroonisen matala-asteisen tulehduksen hoidossa ja ehkäisyssä. Esimerkiksi omega-3-rasvahappojen (esim. rasvainen kala) ja antioksidanttien (esim. marjat), sisällyttäminen ruokavalioon tukee elimistön normaalia fysiologista toimintaa ja täten myös palautumista.

Lämpöhoito: Mikäli kylmä ei ole oma juttu, lämpö vaikkapa saunan, kylvyn tai lämpöpullon muodossa voi rentouttaa lihaksia ja lievittää kipua. Käypä hoito -suositusten mukaan lämpöhoito voi lievittää selkäkipua ja parantaa toimintakykyä lyhytkestoisesti akuutissa ja subakuutissa selkäkivussa. On kuitenkin tärkeää huomioida, että lämpöhoitoa ei tule käyttää alueilla, joilla on aktiivinen tulehdus tai turvotus, koska se voi pahentaa turvotusta, kipua ja oireita. Siksi lämpöhoito soveltuu ei-traumaperäisten kiputilojen, kuten lihasjännityksen, hoitoon. 

Hieronta: Lihashuolto, kuten urheiluhieronta, voi vähentää lihaskipua ja jännitystä. Tutkimukset osoittavat, että hieronta parantaa verenkiertoa ja voi lievittää DOMS-oireita, vaikka mekanismit eivät ole täysin selvillä.

Foam roller: Vaikka tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, foam rollerin käytöstä saattaa olla apua lihaskireyden ja kipujen lievittämisessä. Rullausta voi hyvin kokeilla liikkuvuuden ja verenkierron edistämiseksi, mutta kannattaa aloittaa harjoittelu ohjaajan kanssa, jotta opit oikean tekniikan ja vältyt mahdollisilta lisävammoilta. Älä käytä foam rolleria suoraan vammojen tai tulehtuneiden alueiden päällä.

Parasetamoli: Parasetamoli on hyvä vaihtoehto akuutin kivun hoitoon, erityisesti lievästä tai kohtalaisesta kiputilasta kärsiville. Toisin kuin tulehduskipulääkkeet, parasetamoli ei vaikuta merkittävästi tulehduksen luonnolliseen kulkuun eikä ärsytä ruoansulatuskanavaa. On kuitenkin huomioitavaa, että parasetamolin käyttöön liittyy maksavaurioriski suurilla annoksilla tai pitkäaikaisessa käytössä.

Johtopäätökset

Vaikka tulehduskipulääkkeet voivat tarjota tilapäistä helpotusta kipuun ja tulehdukseen, niiden käyttö tulisi olla harkittua ja rajoitettua niihin liittyvien haittavaikutusten ja riskien vuoksi. Olennaista on, ettei tulehduskipulääkettä käytetä kerralla suuria määriä eikä lääkettä käytetä pitkäaikaisesti, esim. yli viikon kestävinä kuureina, ilman lääkärin neuvontaa.

Tulehdusreaktiolla on tärkeä fysiologinen merkitys myös lihasvaurioista paranemiselle, ja tieteellisesti tuetut palautumisstrategiat, kuten aktiivinen palautuminen, maltillinen kylmähoito ja terveellinen ravitsemus, tarjoavat usein turvallisemman ja tehokkaamman vaihtoehdon. Mikäli kipu jatkuu tai pahenee, on suositeltavaa aina kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen.

Artikkelin kirjoittaja
Iiris Nygren
Trainer4You kouluttaja & lääketieteen kandidaatti

Lähteet

Cheung, K., Hume, P., & Maxwell, L. (2003). Delayed onset muscle soreness: Treatment strategies and performance factors.
Sports Medicine, 33(2), 145–164.
https://doi.org/10.2165/00007256-200333020-00005

Käypä hoito. (2023). Selkäkipu (akuutti ja subakuutti).
Käypä hoito -suositus. Päivitetty 16.3.2023.
https://www.kaypahoito.fi/nak06488

Markworth, J. F., Vella, L. D., Lingard, B. S., Tull, D. L., Rupasinghe, T. W., Sinclair, A. J., Maddipati, K. R., & Cameron-Smith, D. (2013). Human inflammatory and resolving lipid mediator responses to resistance exercise and ibuprofen treatment.
American Journal of Physiology-Regulatory, Integrative and Comparative Physiology, 305(12), R1281–R1296.
https://doi.org/10.1152/ajpregu.00128.2013

Pizza, F. X., Cavender, D., Stockard, A., Baylies, H., & Beighle, A. (1999). Anti-inflammatory doses of ibuprofen: Effect on neutrophils and exercise-induced muscle injury.
International Journal of Sports Medicine, 20(2), 98–102.
https://doi.org/10.1055/s-2007-971100

Vella, L. D., Markworth, J. F., Lingard, B. S., Tull, D. L., Rupasinghe, T. W., Sinclair, A. J., Maddipati, K. R., & Cameron-Smith, D. (2014). Ibuprofen supplementation and its effects on NF-κB activation in skeletal muscle following resistance exercise.
Physiological Reports, 2(6), e12077.
https://doi.org/10.14814/phy2.12077

Smith, C., Kruger, M. J., & Smith, R. M. (2008). The inflammatory response to skeletal muscle injury: Illuminating complexities.
Sports Medicine, 38(11), 947–969. https://doi.org/10.2165/00007256-200838110-00005