Vanhemmat vaikuttavat keskeisesti lapsen liikkumiseen

Innostus ja kiinnostus liikuntaa kohtaan rakentuu jo lapsena. Jos emme saa myönteisiä ja kiinnostavia liikunnan kokemuksia sopivan haasteellisessa liikuntaympäristössä, emme myöskään mitä todennäköisimmin aktivoidu liikkujiksi myöhemmälläkään iällä. Sen vuoksi on tärkeää, että lapselle muodostuisi jo varhaisessa vaiheessa monipuolinen ja avoimesti kokeileva liikunta-asenne.Tämä artikkeli on ote uutuuskirjasta Liikkuva lapsi, terveempi aikuinen ja tässä käsitellään niin vanhempien, kuntien kuin harrastusseurojenkin roolia lasten liikuttajina. Luomalla oikeanlaiset olosuhteet voidaan tukea lasten aktiivista elämäntapaa ja täten ennaltaehkäistä monia sairauksia tulevaisuudessa.Jos liikunnan kokemukset lapsena ovat pelkästään negatiivisia, ei lujaa suhdetta liikunnan harrastamiseen todennäköisesti synny vanhemmallakaan iällä. Suomessa on tehty aktiivista työtä lasten liikunnan tutkimisen ja tavoiteasetannan eteen. Asiantuntijamietintöjen myötä lasten liikkumiselle on voitu asettaa karkea päivittäinen tavoitetila, joka kullakin keskeisellä teemaan liittyvällä sidosryhmällä on selkeästi ymmärrettävissä.

Vanhemmat ja kasvattajat vaikuttavat keskeisesti lapsen liikkumiseen

Liian vähäiseksi jäävä liikunta heikentää jo alle kouluikäisen lapsen terveyttä ja kehitystä. Tällöin motoriset perustaidot jäävät vajavaisiksi ja lapselle voi kehittyä ylipainoa ja muita terveyshaittoja. Vanhempien tulee tiedostaa liikkumisen tärkeys lapselle ja ymmärtää liikkumattomuuden aiheuttamat riskit.Vanhempien ja kasvattajien rooli lasten liikunnasta saamien myönteisten ja innostavien kokemusten osalta on nykyään entistä merkittävämpi. Lasten liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat useat eri tekijät. Jo pienestä pitäen arkiympäristön virikkeellisyys ja läheisten kannustus liikunta-aktiivisuuteen vahvistavat liikkumisesta saatavia myönteisiä kokemuksia. Nämä kasvattavat lasten liikunnasta saatua kokemuksellista mielihyvää. Tämä toimii myöhemmän vaiheen kasvussa liikkumisen pääomana, joka muodostaa lapsille positiivisen asenteen fyysistä aktiivisuutta kohtaan sekä auttaa heitä säilyttämään liikunnallisuuden läpi koko elämän.

Liikuntaan kannustava arkiympäristö tärkeä tekijä lapsen liikkumiselle

Arkiympäristön liikunnalliset olosuhteet tarjoavat lapselle itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia, jotka lähes väistämättä heijastuvat tulevaisuudessakin liikunta-myönteisenä toimintana. Liikuntaympäristön luomisessa osaltaan avainasemassa ovat sekä kuntien kaavoitus että päättäjät, jotka varmistavat asuinalueiden ympäristöjen lähiliikuntamahdollisuuksien toteutumisen. Toisaalta arkiympäristöä ovat myös lapsuusajan kotien sisätilat, jotka joko houkuttelevat liikkumiseen tai passivoivat lasta. Kotien sisustamisessa tulisikin yhä enemmän huomioida se, millä tavalla luodaan lapselle toiminnallisesti fyysiseen hyvinvointiin aktivoiva ympäristö. Nykyaikana virikkeellisyyden luomiseen kotien sisustamisessa on olemassa useita mahdollisuuksia.Liikuntavälineitä on saatavissa sisustukseen sopivina, värikkäinä ja tyylikkäinä kokonaisuuksina, eikä niitä tarvitse enää piilotella sängyn alle. Toisaalta myös kotoa löytyviä arkikalusteita voi yhdis-tellä liikuntavälineiden kanssa, esimerkiksi tekemällä erilaisia temppuratoja. Myös piha-alueiden liikuntavälinevalikoiman saatavuus on monipuolistunut ja se mahdollistaa lapsen aktiivisen ja innostuneen lähiliikunnan. Pihaliikunta tuo lasten liikkumishetkiin usein myös sosiaalisen elementin, kun pihapelit ja -leikit toteutuvat naapuruston lasten kanssa yhdessä. Lasten leikeissä ja toimintaa kehitettäessä on tärkeää huomioida lasten omaehtoisuus ja mielikuvitus. Kaikkea ei tarvitse sanella valmiiksi, vaan lapselle tulee antaa mahdollisuus myös itse vaikuttaa liikunnallisiin aktiviteetteihin.

Rohkaise lasta liikkumiseen

Aikuisen tehtävänä on varmistaa toimintaympäristön turvallisuus. Toisaalta on myös huomioitava, että liiallinen kieltojen ja varoitusten antaminen ei kaikissa tapauksissa ole liikunnallisen tulevaisuuden kannalta parasta. Tämä pätee myös liikuntapaikkojen saavutettavuuden osalta. Jos julkisia liikuntaympäristöjä on tie-toisesti rakennettu tai tietyt paikat ovat liikkujien omaehtoisen liikunnan myötä muodostuneet sellaisiksi, onko syytä rajoittaa toimintaa niissä erilaisin kielto- tai rajoituskyltein?Tosiasia on myös se, että vaikka antaisimme lapsille luvan kiipeillä puissa, saattavat ylisuojelevat naapurin tädit huutaa lapset pois puusta. Syyksi todetaan, ettei nyt vaan sattuisi mitään. Tämä ei ole kenenkään vika. Emme vain ole yhteiskunnassa tottuneet ajattelemaan asioita riittävän objektiivisesti tarkastellen niitä eri näkökulmista. Nopeasti ajateltuna saattaisi vaikuttaa siltä, että hyvää tarkoittava naapurin täti tekee lapselle palveluksen estämällä häntä tippumasta puusta. Väärin. Pitkällä tähtäimellä seurauksena onkin karhunpalvelus. Puissa kiipeily on mitä parhainta liikuntaa ja itsensä kehittämistä. Samalla lapsen luontosuhdekin vahvistuu.

Kunnat ja kolmas sektori

Liikunta on nykyään määritelty peruspalveluluonteiseksi toiminnaksi, minkä perusteella kunnat saavat valtionavustusta liikuntatoiminnan käyttökustannuksiin. Peruspalveluluonteinen toiminta -määritelmän väljyys on antanut kunnille keinon toteuttaa liikuntatoimintaa itsemääräämisoikeutensa puitteissa. Tämä lisää kuntien erilaisuutta liikunnan osalta ja jopa kuntalaisten eriarvoisuutta liikuntapalveluiden suhteen. Huolestuttavia ovat myös kuntien ratkaisut lakkauttaa liikuntapaikkoja ja leikki-puistoja sen vuoksi, etteivät kunnat taloudellisista syistä halua ylläpitää ja huoltaa niitä asuinpaikkojen lähellä. Silloin ei ajatella riittävän kauaskantoisesti. Sama kustannus, mikä tässä hetkellisesti säästetään, tulee vastaan monikertaisesti tulevaisuudessa mahdollisina sairaanhoitokuluina. Suurimpana syynä on se, että meillä on vallalla jälkihoitoon perustuva toimintakulttuuri, jonka tulisi olla myös ennaltaehkäisevä.Kolmas sektori eli urheiluseuratoiminta on tietenkin oma lukunsa. Aktiiviset lapset ajautuvat usein sen pariin tavalla tai toisella. Hyvä kysymys tietenkin on se, miten voimme luoda lapselle riittävän monipuolisen liikunnallisen pohjan ilman liian aikaista erikoistumista vain yhteen lajiin. Vahvan peruskunnon ja liikunnallisen yleistaidon ansiosta lapsella on mahdollisuus kehittää itseään joko urheilua harrastavana aktiiviliikkujana tai omaksi ilokseen liikkuvana terveenä yksilönä. Urheiluseurat tekevät osaltaan arvokasta työtä liikunnan eteen.Talkoilla tehty työ ja tiivis sitoutuminen seuratoimintaan on kuitenkin uusien sukupolvien myötä rapautumassa. Innokkaasti sitoutuvia tahoja on yhä harvemmassa ja osa vanhemmista on valmiimpia maksamaan lapsensa harrastuksesta kuin osallistumaan talkoo-toimintaan. Perinteisten toimintatapojen rinnalle ja jopa sijalle tulisi löytää uusia toimintamalleja. Tämä edellyttää esimerkiksi ammattimaisen palkatun työvoiman hankkimista sekä varainhankintakeinojen selkeämpää uudistamista.

Tilaa nyt omaksesi Liikkuva lapsi, terveempi aikuinen