Vaikuttavuusväittämät: Kuka valvoo vai valvooko kukaan? Osa 3
Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa Katariina Keinonen käsitteli vaikuttavuusväittämiä yleisesti ja mitä keinoja kuluttajalla on tehdä arviointia väittämien luotettavuudesta. Toisessa osassa perehdytään tarkemmin erilaisiin palveluihin esimerkkien avulla. Tässä artikkelissa Katariina keskittyy pohtimaan, kenelle kuuluu vastuu vaikuttavuusväittämien paikkaansapitävyydestä.
Kenelle demarkaatiovastuu kuuluu?
Tilanne on erityisen vakava mielenterveyden- ja terveydenhoidon alueella, mutta säätelyntarve on selvä myös urheilijoille ja elintapamuuttujille suunnattujen palveluiden kohdalla. Kysymys siitä, kenen vastuulla säätely on, on kuitenkin hankala.Terveydenhuollon ammattilaiset kuuluvat Valviran valvonnan alaisuuteen. Palveluiden tarjoajat voivat kuitenkin toimia kaikkien viranomaisten valvontatyökalujen ja rekisterien ulkopuolella. Ruotsissa tilanteeseen on havahduttu jo 1960-luvulla, kun maassa säädettiin nk. puoskarilaki. Se tuo kaikki palveluntarjoajat ammatista riippumatta valvonnan piiriin ja määrää, ettei hoitoja saa tarjota haavoittuvaisimmille ryhmille (esim. psykoosipotilaat, syöpäsairaat, lapset). Puoskarilaki on tarpeellinen ja tärkeä suoja väärän tai riittämättömän hoidon tarjoamisen estämiseksi tilanteissa, joissa asiantuntevan avun piiriin hakeutuminen on tärkeää. Puoskarilain ulkopuolelle kuitenkin jää harmaata aluetta, jolla kuluttajille voidaan esittää huimiakin väitteitä ilman vastuuta tai perusteita väitteille.Terveysväittämien sääteleminen puoskarilailla ja/tai samoin periaattein kuin elintarvikkeiden väittämien sääteleminen on yksi vaihtoehto, jolla ongelmallisia markkinointi- tai vaikuttavuusväittämiä voitaisiin suitsia. Tässä tapauksessa vastuu olisi lainsäätäjillä. Toisena urheiluvalmennuksen ja elintapamuutosten tukemisen alueella tieteellisesti vaikuttavaksi todettujen menetelmien nostaminen esiin on myös tärkeää. Tässä tapauksessa vastuu siirtyy ensisijaisesti koulutuspalveluita tarjoaville yrityksille ja vaatii luonnollisesti halukkuutta ja mahdollisuuksia tarjota koulutusta nimenomaan tieteellistä vaikuttavuusnäyttöä omaavista menetelmistä.Kolmantena tieteellisen tutkimustiedon levittäminen ja tarjolle saattaminen on sekin osaltaan tärkeässä roolissa. Tieteellisen tiedon popularisointi ja tuottaminen helposti saatavaksi on ennen kaikkea akateemisen yhteisön, eli tutkimuksen tekijöiden, ja toisaalta tutkimuksia raportoivan median vastuulla. Neljäntenä, vaan ei vähäisimpänä vastuuta voidaan esittää myös hyvinvoinnin ja liikunnan tai urheilun alueella toimiville ammattilaisille annettavaksi. Perehtyminen oman menetelmän vaikuttavuuteen voi olla tarpeellista myös pitkän uran tehneillä; tutkimuskirjallisuus karttuu jatkuvasti ja uusi tieto kertyy vaikuttavuusnäytöksi tai sen puutteeksi hiljalleen.Kaiken tämän jälkeen voitaneen lopuksi kuitenkin esittää, että palveluiden kirjo on myös rikkaus. Jokainen voi löytää omien toiveidensa mukaisia ratkaisuja. Leikin henki on hyvä niin kauan, kuin kenellekään ei tarkoituksellisesti esitetä virheellisiä väitteitä oman (rahallisen) hyödyn tähden. Lukuisat kokemuskertomukset, joita keskustelupalstoilta voi vaivatta löytää, osoittavat, että kaikkein ei-tieteellisimmätkin menetelmät voivat yksilön kohdalla tuntua hedelmällisiltä. Pidettäköön omaa vastuuta kuitenkin mielessä sekä palvelun tarjoajan, että palvelun ostajan taholla, jotta demarkaatio-ongelma jää hiljalleen vanhentuneeksi pulmaksi.
Artikkelin kirjoittaja Katariina Keinonen on psykologian maisteri ja psykologian tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa. Katariina valmistelee väitöskirjaansa lyhyen psykologisen hoidon vaikuttavuuteen vaikuttavista tekijöistä masennuksen hoidossa. Katariina työskentelee myös psykologina tehden asiakastyötä kasvokkain ja verkkovälitteisesti. Lisäksi Katariina toimii koulutustehtävien parissa ja on mukana kouluttamassa myös Trainer4Youn Psyykkinen valmentaja -koulutuksessa.