Seniorit salille – voimaa vanhuuteen

Lihasvoiman merkitys kasvaa ikäännyttäessä. Lihasmassan ja -voimien määrä korreloikin selvästi eliniän ennusteen sekä itsenäisenä kotona selviytymisen kanssa. Ikä-ihmisten aktiivisessa kuntoutuksessa sekä ohjatussa voimaharjoittelussa piilevätkin valtavat mahdollisuudet. Suomessa voitaisiin vähentää joidenkin arvioiden mukaan jopa 12 000–15 000 laitospaikkaa sekä säästää jopa 700–900 miljoonaa euroa, mikäli hoitohenkilökunnan osaamiseen, tietämykseen, ajankäyttöön sekä hoitokeskusten liikuntatiloihin sekä -välineisiin panostettaisiin ja hoitokäytäntöjä uudistettiin vastaamaan paremmin aktiivisen terveydenhuollon tarpeita.  

Sängyn sijaan salille

Suurimpana ongelmana on se, että vanhuksia ohjataan liikaa sänkyyn, eikä liikkumaan. Lihasvoima ja –massa sekä toimintakyky heikkenevät nopeasti vuodelevossa. Täydellisen liikkumattomuuden seurauksena menetys voi olla kymmeniä prosentteja kuukaudessa. Vuodelepo voikin olla kohtalokasta, jos vuoteen pohjalta ei päästä riittävän nopeasti ylös ja aktiivisen kuntoutuksen pariin.

Kyse on ainakin osin resursseista, tiloista ja välineistä, mutta hyvin usein myös osaamisesta ja asenteista. Suomessa on vielä sairaanhoitopiirejä, joiden terveyskeskuksissa ei ole lainkaan liikuntatiloja ja -välineitä kuntoutumisen tueksi. Nykyisessä järjestelmässä on siis alueita, joissa kuntoutuminen on lähes mahdotonta. Lähtökohtana tulisikin pitää sitä, että jokaiseen terveyskeskukseen saataisiin riittävät puitteet kuntoutusta varten. Lisäksi kaivataan kipeästi koulutusta, jonka avulla terveydenhoitoalan henkilöstö opetetaan sekä rohkaistaan hyödyntämään paremmin liikuntaa osana ikäihmisten hoitoa sekä kuntoutusta.

Liikunnalla vähemmän laitospaikkoja

Aktiivisella lihasvoimaharjoittelulla voitaisiinkin Aalto-yliopiston tutkimusryhmän mukaan vähentää merkittävästi laitospaikkoja. Samalla kohotettaisiin merkittävästi vanhusten kuntoa, elämänlaatua sekä itsenäistä selviytymistä.

Vanhuksia jätetään esimerkiksi kaatumistapaturmien jälkeen liian pitkäksi aikaa sänkyyn makaamaan, vaikka heitä pitäisi aktivoida liikkumaan sekä kuntoutumaan voimaharjoittelun keinoin. Tietoa, osaamista ja tiloja vain tarvittaisiin enemmän, jotta säästöt ja hyödyt saataisiin konkretisoitua.

Vähemmän kustannuksia ja parempaa elämänlaatua

Terveydenhoitoalan ammattilaisilla ei vielä nykyisin ole riittävästi ymmärrystä sekä osaamista aktiivisen kuntoutuksen mahdollisuuksista ja hoitokäytännöt ovat osin vanhentuneita. Tilojen ja välineiden puute on myös suuri osa ongelmaa. Liiallisesta makuuttamisesta koituukin sekä turhia hoitokuluja yhteiskunnalle, että inhimillistä elämänlaadun laskua vanhuksille.

Suuri osa ikäihmisistä voisikin asua pidempään omassa kotonaan, mikäli heitä kuntoutettaisiin aktiivisemmin. Se olisi samanaikaisesti heille itselleen tavaton elämänlaadun parannus, mutta myös valtava säästö yhteiskunnalle.

Kouluttautuminen keskeisessä roolissa

Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan paitsi asenteiden muuttamista, myös osaamisen lisäämistä terveydenhoidon ammattilaisia kouluttamalla. Erityisen tärkeää on ymmärtää, että terveydenhuolto- ja liikunta-alan ammattilaisten yhteistyössä piilevät valtavat mahdollisuudet yhteiskunnallisten säästöjen sekä vanhusten elämänlaadun parantamisen näkökulmasta.

Teksti: Eetu Aalto