Varaa aikaa myös itsellesi, neuvoo personal trainer Ella Kinnunen

Tässä artikkelissa sivutoimisena personal trainerina työskentelevä Ella Kinnunen kertoo, miten hän innostui terveydestä ja hyvinvoinnista ja myöhemmin personal trainingista.

En ollut pikkutyttönä mikään urheilija. Harrasteltua tuli mitä milloinkin: pesistä, judoa, piirtämistä, teatteria. Kaikki harrastukset olivat samalla viivalla, eli ei ollut urheilua tai taidetta, ainoastaan mukavia harrastuksia.

Jossain määrin harrastuksesta tuli jo urheilua, kun aloitin keihäänheiton, jossa tuli muutamia kisojakin käytyä. Se oli muuten ihan ok juttu, mutta kaikki oheisharjoittelu, erityisesti kuntosaliharjoittelu, tuntui todella vastenmieliseltä. Keihäänheitto loppui pian omaan kriittisyyteen. Piti olla paras tai oli huonoin. Se oli melko rankka ajattelutapa nuorelle naisenalulle. Lopettamiseen vaikutti osaltaan myös se, että kavereiden kanssa hengailu ja hauskanpito alkoi kiinnostamaan salilla ja urheilukentällä hikoilua enemmän.

Tämä hauskanpito jatkuikin melko monta vuotta. Viikonlopusta toiseen tarjolla oli bileitä ja roskaruokaa. Epäterveelliset elämäntavat aiheuttivat tarpeeksi kauan jatkuessaan sairastelukierteen, johon lääkäri määräsi antibioottikuuria toisen perään. Elämäntapojen muutoksesta ei puhuttu yhtikäs mitään. Kyllästyin kuitenkin sairasteluun ja totesin, etteivät lääkkeet nyt taida olla se ratkaisu. Aloitinkin elämäntapamuutokseni ruokavalion puhdistuksella ja karsin sokeria ja vehnää vähemmälle – ja KABUM! Sairastelu loppui kuin seinään.

Oli todella innostavaa todeta, että minä itse pystyn valinnoillani vaikuttamaan omaan terveyteen noinkin radikaalisti. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta oikeasti asian ymmärtäminen on eri juttu kuin sen kuuleminen. Tartuin ravintoasiaan melko nopeasti ja aloitin itseopiskelun. Ahmin tietoa ja luin tutkimuksia sekä ihmisten omia kokemuksia.

Tästä syttyi halu kertoa kaikille, kuinka paljon omat valinnat vaikuttavat omaan jaksamiseen sekä terveyteen. Kuinka puhtaammin ja järkevämmin syömällä voimme vaikuttaa olotilaamme, eikä se ainainen Burana ole paras ratkaisu. Innostus kasvoi ja lopulta olin siinä pisteessä, että halusin palkata itselleni oman personal trainerin. Hän oli fitness-kisaaja ja myös suuri innoittaja itselleni. Halusin itsellenikin lihaksikkaamman fysiikan ja niin aloitettiin lihasten kasvatus ja loppuun vedettiin ns. harjoitusdieetti. Inhoamastani kuntosalista tuli konkreettisen tavoitteen sekä innostavan personal trainerin johdosta kuin toinen koti.

Suunta kohti personal trainer -koulutusta

Ella Kinnunen

Tiedonjano ei laantunut vieläkään ja tuntui, että halusin edelleen syvempää näkökulmaa asioihin, joten päätin kouluttautua itsekin personal traineriksi. En kuitenkaan vielä ajatellut siitä varsinaista ammattia, vaan lähinnä asioiden opiskelua itseäni ja ehkä joidenkin kavereiden ohjaamista varten. Joten ei kun ilmoittautumaan ja hakupaperit eteenpäin!

Trainer4Youn Auktorisoitu personal trainer -koulutus oli yksi tähänastisen elämäni hienoimmista kokemuksista. Sain tavata siellä paljon mielenkiintoisia ihmisiä, kokea mielenkiintoisia luentoja ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Silmäni avautuivat taas enemmän ja asioille löytyi oikea perspektiivi. Absoluuttinen totuus hävisi ja tilalle tuli avarakatseisempi minä. Tajusin koulutuksessa, että olen vasta hyvin alussa tässä matkassa, mutta ymmärsin myös, että nyt ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Koulutuksen edetessä selvisi, että nykyinen työpaikkani lopettaa toimintansa ja joten otin personal trainerin ammatin heti käyttööni. Alussa päänvaivaa aiheutti sen miettiminen, miten asiakkaita oikein saa, sillä olinhan minä vasta tuore kasvo tässä hommassa sekä pienellä paikkakunnalla. Valmennettavia olikin alussa vaihtelevasti ja oli todettava, ettei pelkästään tällä määrällä laskuja makseta. Onnekseni pääsin työhaastattelun kautta myyjäksi paikalliseen Prismaan.

Myös personal trainerin työ alkoi pian saada tuulta siipien alle, kun puskaradio alkoi toimia. Tällä hetkellä voin sanoa olevani todella onnellisessa asemassa, sillä minulla on kaksi hyvin erityyppistä työtä, joista molemmista pidän niin kovasti, etten halua luopua kummastakaan.

Rasitusta se on kivakin rasitus

Alkuvaiheessa en ymmärtänyt, että minäkin voin väsyä työnteosta ja otin valmennettavia myös viikonlopuille. Näin saattoi olla, että vapaata oli seuraavaksi 20 päivän kuluttua. Onneksi päätin korjata asian ja nykyään viikonloput ovat valmennusvapaita, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Väsymys vaan on välillä hieman vaikea havaita. Miten ihminen voi väsyä vaikka on kivaa? Vaikka molemmista töistä nauttii, niin silti liika on liikaa. Se vain on niin, että positiivinenkin stressi on sekin stressiä. Siltä ei voi kuitenkaan täysin välttyä, sillä personal trainer -homma on jossain määrin kausiluontoista ja tiettyinä aikoina tulee enemmän kyselyjä kuin toisena.

Pidän myös yhteistyötä personal trainereiden välillä todella tärkeänä. Mielelläni suosittelen hyväksi todettua kollegaani, jos omat valmennuspaikat ovat täynnä. En koe tätä uhkana, vaan lähinnä hyvänä käytöksenä ja kysyjällekin jää näin hyvä ja reilu kuva minusta.Suurimmasta osasta valmennettavistani (itse puhun tiimiläisistä) tulee minulle hyviä ystäviä ja tärkeitä ihmisiä. Sen vuoksi koen myös tärkeänä, etten polta itseäni loppuun, vaan energiaa täytyy riittää kysellä miten heillä menee ja olla aidosti mukana heidän projekteissaan. Jotta tämä on mahdollista, on tärkeää pitää kiinni myös omista jutuistaan.

Elämän pitää maistua mukavalta, jotta voi auttaa toisia saavuttamaan paremman minän. Pidänkin omaa vapaa-aikaa, läheisiä ja harrastuksia todella tärkeänä oman jaksamisen kannalta. Omaan motivaatioon ja tekemisen mielekkyyteen viime aikoina on auttanut myös uusia harrastus, nimittäin painonnosto. Alussahan tässä vielä ollaan, mutta tarkoitus olisi kehittyä mahdollisimman hyväksi osaavan valmentajan avustuksella.

Vinkkinä kaikille jotka kaavailevat personal trainerin hommia sivutyönä: varatkaa kalenterista aikaa myös itsellenne! Vaikka työ olisi kuinka ihanaa ja palkitsevaa, se kuitenkin väsyttää. Jos ei ole energiaa huolehtia itsestään, ei ole myöskään energiaa huolehtia toisista. Oma innostuneisuus ja energisyys tsemppaa muitakin jaksamaan. Elä kuten opetat!

Artikkelin kirjoittaja on sivutoimisena personal trainerina työskentelevä Ella Kinnunen.