Tulevaisuuden hyvinvoiva Suomi
Puhutaanpa hetki politiikasta. Toivottavasti et heti tässä kohtaa säikähtänyt ja sulkenut ikkunaa, sillä takaan, että artikkelin lukeminen laittaa isot ajatusrattaat pyörimään, jatka siis lukemista. Me liikunta-alan ammattilaisina kohtaamme päivittäin niin onnistumisia kuin myös huolta ihmisten hyvinvointiin liittyen. Teemme arvokasta työtä, josta tulee olla ylpeä! Siirrytään hetkeksi ruohonjuuritasolta astetta isompiin linjauksiin. Mikäli haluamme isoja muutoksia aikaan ihmisten hyvinvoinnissa, on muutosten tapahduttava isolla tasolla. Maamme päättäjien on ryhdyttävä sellaisiin toimiin, joita me PT:t ja valmentajat teemme jo päivittäin – auttamaan ihmisiä voimaan paremmin.
Kaisa Wallinheimo asiantuntijana Eduskunnan sivistysvaliokunnassa liikuntapoliittiseen selontekoon liittyen
Historiallisesti ensimmäisessä Liikuntapoliittisessa selonteossa tavoitteena on tuoda esille liikunnan yhä suurempi merkitys yhteiskunnassa ja toisaalta luoda pohjaa 2020-luvun liikuntapolitiikalle. Selonteossa todetaan fyysisesti passiivisen elämäntavan ja huonokuntoisuuden olevan nousemassa maailmanlaajuiseksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi.
Suurimpana huolenaiheena ovat ne henkilöt, joiden kohdalla liikuntaa ei ole saatu sisäistettyä peruskouluikään mennessä osaksi arkea. Liikuntatieteiden maisteri, Lewell Oy:n päävalmentaja ja Trainer4You kouluttaja Kaisa Wallinheimo osallistui asiantuntijana sivistysvaliokunnan istuntoon ja antoi suullisen ja kirjallisen asiantuntijalausunnon selonteon täydennykseksi. Monipuolisena liikunta- ja hyvinvointialan asiantuntijana sekä liikunnanopettajana hänen lausuntonsa käsitteli liikkumisen edistämistä kouluissa sekä liikunnan merkitystä tulevaisuuden työntekijöiden voimavarana.
Kaisa Wallinheimo pohjasi lausuntonsa liikunnan ja terveystiedon opettajana 25 vuoden aikana näkemiinsä muutoksiin lukioikäisen fyysisessä ja psyykkisessä hyvinvoinnissa. Näkemänsä perusteella häntä huolestuttaa erityisesti se, että hyvinvointi polarisoituu, ja nuoret ovat yhä moniongelmaisempia. Fyysinen kokonaisaktiivisuus on vähentynyt merkittävästi myös lasten ja nuorten keskuudessa. ”Heidän fyysinen ja psyykkinen jaksamisensa ja elämänhallintansa ovat vuosi vuodelta selkeästi ongelmallisempia. Myös huoli tulevaisuuden työntekijöiden työ- ja toimintakykyisyydestä on valtava”, Wallinheimo tuo konkreettisia huolenaiheitaan esille.
Urheiluvalmennuksessa ja koulumaailmassa 20 vuotta vaikuttaneena ja nykyään pääosin työikäisten hyvinvointivalmentajana toimivana henkilönä Wallinheimo on havainnut, että perusongelmat ovat samoja urheilussa, koulumaailmassa ja työelämässä. Hyväkuntoisia ja potentiaalisia huippusuorituksen tekijöitä on entistä vähemmän. ”Arkiliikunta on vähentynyt, ajanhallinta tullut haasteellisemmaksi ja voimavaroja kuormittavat tekijät ovat lisääntyneet yhteiskunnan muuttumisen myötä. Yksilöllisyyden ja voimavaralähtöisen kokonaisuuden ymmärtäminen liikuntaa tarjottavilla kentillä vaatii ammattilaisilta aina vain monipuolisempaa ymmärrystä terveydestä, hyvinvoinnista ja valmennuksesta. Tieto tarvitsee tuekseen toiminnan, joka ei saisi olla ristiriidassa muiden hallitusohjelman tavoitteiden kanssa (esim. pidemmät työurat)”, hän jatkaa huolestuneella linjalla.
Tutkimusnäyttö fyysisen aktiivisuuden terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä lisäävästä vaikutuksesta on yhä kiistattomampaa. Pysyvään elämäntapamuutokseen tarvitaan kuitenkin lähes poikkeuksetta tukea ja ohjausta moninaisin liikunnan edistämisen menetelmin. Ohessa on kiteytetysti Kaisa Wallinheimon kirjallinen lausunto, jonka pääteemana on liikkumisen edistäminen kouluissa ja liikunnan merkitys erityisesti tulevaisuuden työntekijöiden voimavarana:
”Kun liikunnan edistämiselle ja terveyden tukemiselle rakennetaan punainen lanka neuvolasta varhaiskasvatukseen, peruskouluun, toiselle asteelle ja korkeakouluihin, pystymme säilyttämään huippu-urheilussa tarvittavaa pohjaa ja toisaalta rakentamaan ei-urheilijoille liikunnallista ja mielekästä elämäntapaa pienestä pitäen”, Wallinheimo kiteyttää näkökantansa.
Tulevaisuus vaatii siis entistä enemmän yksilöllistä liikuntaohjausta niin kouluissa, yksityisellä sektorilla kuin julkisella puolellakin. Siitä huolimatta valtiovalta pitää yllä korkeinta alv-luokkaa (24%) juuri näissä yksilöllisissä liikuntapalveluissa. Ristiriidat arvojen, toiminnan ja tavoitteiden välillä johtavat hyvinvoinnissa aina toivottua huonompaan lopputulokseen.
”Ja vaikka huippu-urheilu on oma alansa, sen ideologiaa tulisi hyödyntää entistä enemmän kaikenikäisille ja kaiken kuntoisille suunnatun liikunnan pohjana. Huippu-urheilu on aina yksilöllistä, voimavaralähtöistä, toimijalleen merkityksellistä, nousujohteisesti etenevää ja tavoitteellista. Se perustuu arvovalintoihin, fyysiseen ja psyykkiseen tasapainoon, kokonaisvaltaiseen valmentautumiseen. Liikunta ei ole vain liikuntaa, vaan sen tulisi olla osa oman kehon kuuntelun oppimista, kehotietoisuutta. Huippu-urheilun ideologian hyödyntäminen ei kuitenkaan tarkoita kilpailun tuomista kaikkialle, vaikka työelämä sitä mitä enenevässä määrin jo omalla tavallaan on. Päinvastoin. Huippu-urheilussakin suurempi arvo on itse matkan tekemisellä kuin päämäärään pääsemisellä, vaikka siinä menestys mitataankin ulkoisilla mittareilla”, hän täydentää.” Erityisesti viimeisten 10 vuoden aikana kouluissa ja työhyvinvoinnin puolella ovat nousseet esille yksilöllisen ohjauksen tarpeet. Liike onkin lääkettä vain silloin, kun se osataan sovittaa oikeanlaiseksi yksilön kasvuun, kehitykseen ja elämäntilanteeseen nähden. Kaikki eivät olekaan syntyneet liikkumaan, ja liikunta saattaa ahdistaa. Kaikki kuitenkin tarvitsevat liikuntaa. Kouluissakin tulee huomioida pakollisuudesta huolimatta valinnan mahdollisuudet ja yksilöt, vaikka luokkakoot ovat entistä suuremmat. Se vaatii myös liikunnan opettajalta entistä enemmän kokonaisvaltaisen valmennuksen taitoja ja yksilön huomioimista”, Kaisa summaa liikunnan opetustyössä vaadittavien taitojen evoluutiota.
”Opetus-, hyvinvointi- ja valmennusalalla pitkään työskennelleenä on vaikea ymmärtää liikunnan vähentämistä mistään, mutta erityisesti ammattikoulun puolelta, koska kaikki tutkimukset osoittavat, että siellä opiskelevien terveystaidot, elämäntavat ja –hallinta ovat esim. lukiolaisiin verrattuna heikot. Heikkenemistä on tapahtunut lukiossa opiskelevien niin fyysisellä kuntopuolella kuin henkisessä jaksamisessakin, mutta terveyserot kasvavat edelleen lukion ja ammattikoulun välillä. Sitä pidetään nykyään normaalina, kun 18-vuotiaalla on koulustressiä ja useampia tuki- ja liikuntaelinten ongelmia puhumattakaan ammattikoulun puolella olevista moniongelmaisista, joilla on selkeitä puutteita koko elämänhallinnassa. Aivan liian moni on tottunut väsymykseen, huonoon kuntoon ja pahaan oloon. Se ei lupaa hyvää Suomen työkunnolle seuraavien kymmenien vuosien aikana”, Wallinheimo huokaa.
”Työelämän näkökulmasta tärkeintä on yksilöiden työkyky, jota pitäisi systemaattisesti rakentaa varhaiskasvatuksesta asti. Vaikka tietoa on entistä enemmän saatavilla liikuntaan, ravintoon ja palautumiseen liittyen, lapsi, nuori ja aikuinenkin tarvitsee tukea kehotietoisuuden kehittämisessä ohjatun liikkeen kautta. Mitä enemmän yksilöllä on ongelmia, sen spesifimpää suunnittelua hän tarvitsee. Kun hallitusohjelman tavoitteena on pidentää työuria, sitä ei tue millään tavoin esimerkiksi ammatillisen tutkintojärjestelmän liikunnan vähentäminen. Tulevaisuus vaatii siis entistä enemmän yksilöllistä liikuntaohjausta niin kouluissa, yksityisellä sektorilla kuin julkisella puolellakin. Siitä huolimatta valtiovalta pitää yllä korkeinta alv-luokkaa (24%) juuri näissä yksilöllisissä liikuntapalveluissa. Ristiriidat arvojen, toiminnan ja tavoitteiden välillä johtavat hyvinvoinnissa aina toivottua huonompaan lopputulokseen”, hän jatkaa ratkaisukeskeisellä linjallaan.
”Uudessa Sotessa yhteistyön rakentaminen terveys- ja hyvinvointipuolen välille on tärkeää. Hyvinvoinnin edistämisessä terveys pitää huomioida, mutta ohjaus etenee tavoitteiden suunnassa valmennuksellisesti, johon terveyspuolella ei ole välttämättä riittävää koulutusta. Asiakkaiden sujuva ohjaaminen terveyspuolelta liikuntaohjaukseen (ja vastaavasti myös toiseen suuntaan) liikunta- ja valmennuskoulutuksen käyneille terveys- ja hyvinvointialan ammattilaisille on ehdoton edellytys hyvälle vaikuttavuudelle”, Wallinheimo toteaa.
”Huippu-urheilusta tuttua urheilijan polkua tulisi hyödyntää kansalaisten hyvinvoinnin tukemisessa päiväkodista peruskouluun ja toiselle asteelle ja edelleen työelämään ja ikääntyvien pariin. Koululiikuntaa ei missään tapauksessa tarvitse rakentaa huippu-urheilun ehdoilla, mutta sillä pitäisi pystyä tukemaan aina vain vähentyvää potentiaalista huippu-urheilun puolelle siirtyvää joukkoa”, Kaisa summaa vankkaan kokemukseen ja ammattitaitoon perustuvan näkemyksensä yhteen.