Terveydenhuollon ruokavalio-ohjaus usein puutteellista
Terveydenhuoltohenkilöstön ruokavalio-ohjaus on usein riittämätöntä. Ravitsemusterapeutti Mikko Rinta peräänkuuluttaa toimia tilanteen parantamiseksi.Anni, 64, (nimi muutettu) sairastui tyypin 2 diabetekseen kahdeksan vuotta sitten. Kiloja oli kertynyt ja maksan oli todettu rasvoittuneen.Lääkitys aloitettiin vuonna 2010, kun pitkäsokeri näytti prosenttilukemaa 8 – se kertoo lisääntyneestä riskistä saada diabeteksen lisäsairauksia.Liukastuminen toissa talvena ja sitä seurannut leikkaus sekä leikkaushaavojen pitkittynyt paraneminen eivät helpottaneet elämäntilannetta.Anni on viettänyt aikaa sairaalassa, nähnyt lääkäreitä ja hoitajia, mutta ei ole saanut lähetettä ravitsemusterapeutille, eikä sen kummemmin selkeitä ohjeita ruokavalion parantamiseksi.Sokeria on kehotettu välttämään, samoin suolaa. Laihtumaankin on kehotettu. Mutta miten?Entä pitäisikö ruoanlaitossa ottaa huomioon sepelvaltimotauti, jota Annin aviomies sairastaa? Ruokaa kun tehdään kotona koko perheelle, ei vain itselle.Terveydenhuolto tarjosi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.Alkuvuodesta 2014 Anni pyysi apua ravintovalmentaja-personal trainer Kirsi Vaulamolta.Vaulamo päätyi alunperin liikunta-alalle alan vaihdoksen kautta. Aiemmin hän oli toiminut pelialalla mutta halusi olla liikunnallisempi esikuva lapsilleen."Luotin siihen, että pärjään uudella maaperällä. Kuten tähänkin asti", Vaulamo kommentoi alanvaihdostaan.
Ensimmäisen yrityksensä 37-vuotias nainen perusti jo lukioiässä. Myynninedistykseen ja markkinointin suuntautunut yritys työllisti parhaimmillaan 50 henkeä.Tällä hetkellä Vaulamo työllistää itsensä pääkaupunkiseudulla ja kotiseuduillaan Nurmijärvellä. Hän vetää sekä yksilö- että ryhmävalmennuksia mm. Klaukkalassa.Anni saikin Kirsi Vaulamosta itselleen asiallensa omistautuneen valmentajan.Alkukartoituksen jälkeen päätettiin yhdessä, että ensisijaisena tavoitteena olisi liikapainon karistaminen sekä sairauden etenemisen pysäyttäminen.Ruokavaliota säädettiin kuntoon asia kerrallaan, käytiin kauppalistoja läpi, oltiin läsnä ja touhuttiin. Toteutettiin sitä, mitä elintapaohjaus on.Kolme kuukautta kului.Annin tilanne eteni silminnähden parempaan suuntaan. Paino oli pudonnut lähes 10 kiloa ja painoindeksi pienentynyt reilulla 3:lla yksiköllä.Vyötäröltä oli lähtenyt 13 cm ja pitkäsokeri oli pudonnut 8:sta 6,3:een eli hoidon tavoitetasolle. Verenpaine oli ennen valmennusta 142/83 ja kolme kuukautta myöhemmin 118/72."Tämä on vasta alkua!" Anni iloitsee tuloksiaan.
Valmennuksellisuutta ruokavalio-ohjaukseen
Anni ei ole poikkeustapaus. Terveydenhuoltohenkilöstön elintapaneuvonta on todettu pinnallisiksi ja epätarkaksi. Asiaa on tutkittu tyypin 2 diabeetikoiden ravitsemusneuvonnan ja erityisesti ravintorasvoihin kohdentuneen neuvonnan osalta (Poskiparta ym. 2006; 2007).Ravitsemusterapeutti Mikko Rinta tiedostaa ongelman. "Terveydenhuollon ruokavalio-ohjaus on neuvontapainotteista, ’vältä tätä, syö sitä’ -tyyppisiä lippuja ja lappuja."Rinnan mielestä ruokavalio-ohjausta tulisi toteuttaa hyvien valmennusperiaatteiden hengessä: Ihminen tulisi kohdata yksilönä, kuunnella, välittää, ymmärtää ja tukea. Asiakkaan tilanne tulisi kartoittaa, asettaa tavoitteet, laatia toimenpiteet ja seurata edistystä.Valitettavasti tämä toteutuu terveydenhuollossa liian harvoin. Syitä on monia, mutta tilanne on tunnustettava, Rinta sanoo.Kun asianmukaista apua ei tarjota, ihminen etsii sitä jostain muualta. Se voi olla arpapeliä."Näissä tapauksissa kaikennäköinen humpuuki pääse rehottamaan."Mikko Rinta vastaa ravintovalmentajien koulutuksesta Trainer4Youssa. Hän pyrkii luomaan kentälle ruokavalio-ohjaamisen osaajia, joiden toiminta olisi vastuullista sekä lääke-, terveys- ja käyttäytymistieteeseen pohjautuvaa. Sellaista ohjaustoimintaa, jossa hyvän valmennuksen periaatteet ja opit ovat keskiössä.
Mitä Annille kuuluu nykyään? (28.11.2016)
Kirjoittanut Kirsi Vaulamo
Elintapamuutosten tavoitteena on pysyvät muutokset. Muutoksia tehdään pikkuhiljaa, jotta niistä muodostuu tapa, eikä motivaatio lopahda liian nopean aikataulun vuoksi. Asiakkaan ikä sanelee myös sen, ettei laihdutusta tehdä lihasmassan kustannuksella, vaan paino pitää pudota nimenomaan rasvamassasta.Anni aloitti valmennuksessa kuntosaliharrastuksen, joka on säilynyt edelleen. Alussa salilla käytiin kerran viikossa, sekä lisättiin maltillista aerobista liikettä, kuten sauvakävelyä ja uintia. Myöhemmin lajivalikoima laajeni mm. vesijuoksuun ja kuntosalilla edistyttiin haastavampiin, tasapainoa vaativiin sekä koordinaatiota parantaviin liikkeisiin, sekä voimatasot paranivat silmissä! Nykyään Anni käy salilla 2–3 kertaa viikossa sekä arki on duracellpupumaista puuhaa täynnä.Paino tippui kaikkiaan 17 kg, ja vaa'an lukemat ovat tipahtaneet kahdesti seuraavalle, alemmalle kymmenluvulle. Kaikki te, jotka olette suurempia lukemia tiputelleet, tiedätte kuinka hieno fiilis se on! Pitkäsokeri tippui 6:een, ja siellä pysyy. Annille jäi tavaksi kirjata ruokapäiväkirjaa itselleen, jota selaan läpi aina tavatessamme, vaikkei varsinaista ravintovalmennusta enää olla jatkettu, vaan päivitetään vain kuntosaliohjelmaa silloin tällöin. Ja kyllä se varsin mallikelpoiselta ruokapäiväkirjalta näyttääkin!Annin havaintoja muutoksestaan oli mm. se, että sokerin ”himo” muuttui matkan varrella – hän havahtui kerran kauppareissulla karkkihyllyn ohittaessaan, että miten ihmeessä olen koskaan noita halunnut syödä? Mitään ei olla totaalisesti kielletty tai orjallisesti noudatettu, vaan perusrungon ollessa hyvällä tolalla, voi silloin tällöin herkkujakin syödä. Mielummin kuitenkin ruoan päälle, jotta verensokeri ei heilahtaisi niin rajusti. Anni on taitava leipuri ja kokki, ja onkin nykyään haka muuttamaan lempireseptejään terveellisempään suuntaan aineksia vaihtamalla ja vähän tuunaamalla. Hän osaa tehdä fiksuja valintoja kaupassa ja lukee tuoteselosteita kuin vanha konkari.Annin tapauksessa noudatettiin ravitsemussuosituksia, huomoiden diabeetikon ravitsemussuositukset mm. proteiinin määrän suhteen. Annin liikuntamäärät huomioitiin ruokavaliota suunniteltaessa, ja ruokavaliota päivitettiin sitä mukaa kun paino tippui ja liikunnan määrä ja laatu muuttui. Painon tippuessa ja terveyden kohentuessa arvoja seurattiin lääkärin ja minun (ravintovalmentajan/personal trainerin) yhteistyöllä. Olin joillakin kerroilla mukana myös diabeteshoitajan luona, ja terveydenhuollon kanssa saatiin hyvä yhteistyö aikaiseksi.
Lähteenä käytetty mm.Poskiparta M, Kasila K, Kiuru P. (2006). Dietary and physical activity counselling on type 2 diabetes and impaired glucose tolerance by physicians and nurses in primary healthcare in Finland. Scand J Prim Health Care. 2006 Dec;24(4):206-10.Poskiparta M, Kasila K, Vähäsarja K, et al. (2007). Diabetesta sairastavien ravintorasvojen käytön neuvonta perusterveydenhuollossa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2007: 44 20–28.