Psykologinen palautuminen työhyvinvoinnin tukena

Työterveyslaitos piti 9.2.2023 webinaarin otsikolla ”Psykologinen palautuminen työhyvinvoinnin tukena”. Luennoitsijana toimi Anniina Virtanen (psykologi, PsT). Webinaarissa käsiteltiin psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työyhteisössä työhyvinvointiin.

Työhyvinvointi on menestyvän ja tulosta tekevät yrityksen, tiimin tai työyhteisön kulmakivi. Vietämme töissä n. 40 tuntia viikossa, joten jo prosentuaalisesti se on iso osa viikoittaisesta ajastamme. On siis luonnollista olettaa, että tällä ajalla on merkittävä vaikutus hyvinvointiimme sekä jaksamiseemme. Teknologian ja automatisaation kehittyessä monien modernien työtehtävien kuormittavuus on siirtynyt fyysisestä kognitiiviseen. Kyky omaksua ja prosessoida uutta tietoa sekä hyödyntää uusia työkaluja alati muuttuvassa työympäristössä ja toimintakentässä on noussut työntekijöiden oleellisiksi ominaisuuksiksi. Samoin tähän vaatimuslistaan voidaan lisätä kyky tiimityöskentelyyn, stressinhallinta sekä tehokas ajanhallinta.

Kaikki nämä ominaisuudet asettavat työntekijöille ison listan kognitiivisia haasteita. Nämä haasteet yhdessä muun elämän kanssa voivat johtaa pahimmillaan työuupumukseen. Psykologisessa palautumisessa huomioidaan nimenomaan yksilön mentaaliset ja kognitiiviset resurssit.

Työuupumuksen kehittyminen

Työuupumuksessa työntekijä on jo joutunut sellaiseen tilaan, jossa hänen työkykynsä on merkittävästi alentunut. Tämän tilan kehittymiseen voidaan tunnistaa kaksi pääaiheuttajaa. Päävaikuttajaksi voidaan attribuoida työolosuhteet. Isona altistavana tekijänä voidaan pitää myös työntekijän tunnollisuutta. Kärjistetysti resepti burnouttiin on, kun tunnolliselle työntekijälle annetaan mahdoton tehtävä ja/tai vaillinaiset resurssit sen suorittamaan. Tällöin työntekijä yrittää viimeiseen asti suorittaa annetut tehtävät ylittäen omat käytettävissä olevat resurssinsa.

Työssä tärkeää on kokemus oman työn merkityksellisyydestä sekä oman työnjäljen näkemisestä. Työt, joissa työn lopputulos on konkreettinen ja observoitava koetaan usein mielekkääksi. Työtehtävät, jotka ovat jatkuvia ja joiden lopputulosta ei selkeästi pysty observoimaan, koetaan usein kuormittavimmiksi.

Autonomian kokemus omassa työssä on tärkeää. Mahdollisuus vaikuttaa siihen miten omaa työtänsä tekee, on tärkeä työssäjaksamisen kannalta. Useille työntekijöille iso määrä autonomiaa omassa työsuunnittelussa koetaan myös kuormittavaksi. Laajat vapaudet omassa työsuunnittelussa vaatii työntekijältä itseohjautuvuutta, elämähallintaa sekä ajanhallintaa. Paras lopputulos useimpien kohdalla saavutetaankin yhteisellä työnsuunnittelulla.

Alipalautumisen heijasteet

Päivä tulisi päättyä aina hieman plussan puolelle. Tämän tarkoittaessa sitä, että työpäivän jälkeen työntekijällä on vielä käytettävissä olevia mentaalisia ja fyysisiä resursseja elämän muihin osa-alueisiin. Mikäli työpäivä vie joltain osa-alueelta kaikki reservin, alkavat ongelmat näkyä hyvin nopeasti myös työajan ulkopuolella. Yksilön resurssit voidaan jaotella fyysisiin/biologisiin, sosiaalisiin ja kognitiivisiin resursseihin. Työn ollessa mentaalisesti liian kuormittavaa, näkyvät heijastevaikutukset lapsissa, parisuhteessa, perhe sekä ystävyyssuhteissa. Ihmisen lipuessa kohti mentaalista uupumusta, muuttuu myös hänen käytöksensä ja vastaanottavuus ympäristöään kohtaan. Ärtyisyys, vetäytyvyys sekä tunne-elämän häiriöt lisääntyvät. Käänteisesti ajateltuna työntekijän henkilökohtaiset ongelmat alkavat täten näkyä myös hyvin nopeasti työpaikalla, pahentaen jo syntynyttä noidankehää. Poikkeuksia toki on mutta pääosin jokaisen työpäivän jälkeen pitäisi olla vielä luontaista halua liikkua, olla mielekkäässä vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä kykyä tehdä mentaalisesti haastavampia tehtäviä.

Jokainen päivä pitäisi myös alkaa nollatilanteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että edellinen ilta sekä yö on riittänyt palauttamaan työntekijän työpäivän rasituksesta. Mikäli kuormitus on ollut niin voimakasta, että työntekijä on kuormittunut vielä aamullakin, alkaa rasitus kumuloitumaan. Tämä mekanismi ei tietenkään ole koskaan yhdestä päivästä kiinni mutta alipalautumisen jatkuessa, alkaa noidankehä helposti muodostumaan.

Palautumisen mekanismit

Palautumisen tärkein mekanismi on uni. Useimmiten uni on juuri se, missä kohonneet stressitasot alkavat näkyä. Unen heiketessä, alkavat myös työntekijän jaksamiseen vaikuttavat resurssit kaventua todella nopeasti. Tässä kohtaa tulisikin asioita alkaa korjaamaan yhdessä työterveyden kanssa.

Työ pitäisi myös osata aina erottaa vapaa-ajasta. Moderni työkulttuuri ja varsinkin Koronaviruspandemian mukanaan tuoma etätyö on häivyttänyt työn ja vapaa-ajan rajaa. Harmaa välitila työn ja vapaa-ajan välillä on kuitenkin kuluttavaa ja sitä pitäisi välttää. Ihmisen pitäisi kokea olevansa töissä tai sitten kokoaan irti siitä. Aikaisemmin yhtenä tällaisena siirtymäriittinä monissa työpaikoissa on toiminut monissa kotimatka. Nyt etätyön myötä tämä riitti on kadonnut useimmilta. Välttääkseen tämän harmaan välitilan aiheuttaman työuupumuksen, tulisi ihmisen pyrkiä olemaan tehokas sen sijaan, että on touhukas. Työhön käytetyn työajan tulisi olla mahdollisimman produktiivista ja vastapainoksi siirryttyään vapaa-ajalle, ei työasioita tulisi silloin juuri pohtia.