Personal trainer -ammatin kehitys
Missä ja miten kuntoliikuntakulttuuri ja personal training sai alkunsa? Ari Langinkoski avaa personal trainerin ammatin historiaa. Artikkeli on osa uutta opasta nimeltä Personal trainer – ammatin tausta ja tulevaisuus.Yhdysvalloissa terveys- ja kuntoliikuntaboomin alkuvuosikymmeninä (1940–1980) useimmilla personal trainereilla oli vain vähäinen tai ei minkäänlaista muodollista koulutusta. Kuntoilu oli kuitenkin niin pienten piirien harrastus, ettei asia noussut sen kummemmin esille. Vielä niinkin myöhään kuin 1977 vain 0,84 prosenttia väestöstä, eli noin 1,7 miljoonaa henkilöä, käytti hyväkseen kuntokeskusten palveluja.Luku kuitenkin viisinkertaistui vuoteen 1990 mennessä, ja vuonna 2014 jo noin 20 prosenttia väestöstä, yli 63 miljoonaa henkilöä, oli löytänyt kuntokeskukset omakseen. Suosion nousun myötä oli selvää, ettei pelkällä omalla kokemuksella enää lunastettu asiakkaiden odotuksia.
Ammatin synty ja alkuajat Yhdysvalloissa
Aluksi personal trainereita rekrytoitiin liikunnanopettajien, urheiluvalmentajien ja entisten urheilijoiden joukosta. Alati kasvava kysyntä loi kuitenkin painetta, joihin edellisten lukumäärä ei kyennyt mitenkään vastaamaan. American College of Sports Medicine (ACSM) aloitti vuonna 1982 ensimmäisenä muodollisen personal trainer -koulutuksen. Seuraan liittyi vuonna 1986 American Council on Exercise (ACE), vuonna 1990 National Strength and Conditioning Association (NSCA) ja myöhemmin lukuisia muita koulutustahoja.Yksi terveys- ja kuntoliikunnan ohimenevistä trendeistä oli erilaiset mailapelit. Mailapeleihin keskittyneitä keskuksia oli runsaasti 1970-luvulla, ja ne kilpailivat suosiosta painoharjoitteluun ja ryhmäliikuntaan keskittyneiden keskusten kanssa. Tällä on sikäli merkitystä, että mailapeleihin keskittyneiden keskusten parissa sai alkunsa nykyään varsin vaikutusvaltainen terveys- ja kuntoliikunta-alan kauppajärjestö, vuonna 1981 perustettu International Racquet Sport Association (IRSA). Mailapelit kuitenkin hävisivät suosiossa nykymuotoiselle kuntasaliharjoittelulle, ja jo 1980-luvulla IRSA oli se elin, joka ajoi kuntokeskusten asiaa. Yhdistys muuttikin nimensä, tosin vasta vuonna 1994 muotoon International Health Racquet and Sportclub Association (IHRSA). Yhdistys on edelleen erittäin vaikutusvaltainen etenkin Yhdysvalloissa.Kuntokeskustoiminnan alkutaival ei suinkaan ollut ongelmatonta, ja 1970–1980 lukujen vaihteessa paikallinen kuluttajansuojalautakunta piti sitä yhtenä ongelmallisimmista liiketoiminnan muodoista. Suuri suosio johti melkoisiin ylilyönteihin. Ei ollut epätavallista myydä elinikäisiä sopimuksia, joita ei voinut irtisanoa. Ei myöskään ollut epätavallista, että personal trainerit saivat todellisuudessa palkkansa jäsenhankinnasta, jolloin päähuomio oli luonnollisesti jossain aivan muualla kuin missä sen olisi pitänyt olla.Tällaisessa tilanteessa on yleensä kaksi vaihtoehtoa: joko ala alkaa säädellä itseään, tai sitä ruvetaan säätelemään ulkopuolelta lainsäädännöllisin toimin. Hätiin riensi IHRSA, joka pyrki alan kauppajärjestön roolissa parantamaan kuntokeskusten toiminnan laatua. Rakettimaisesti kasvavalla alalla oltiin varsin pian uuden ongelman parissa: miten varmistetaan alan ammattilaisten, etupäässä personal trainereiden, ammattitaito ja saavutetaan kuluttajien luottamus?Vuonna 2002 IHRSA ja johtavat koulutustahot ryhtyivät taklaamaan ongelmaa. Lopputuloksena sovittiin, että jonkun kolmannen osapuolen tulisi akkreditoida personal trainer -koulutusten laatu. Soveltuvaksi tahoksi valittiin vuonna 2005 National Commission for Certifying Agencies (NCCA) ja sen akkreditointiin erikoistunut alajaos National Organization for Competency Assurance (NOCA).NSCA oli jo aiemmin akkreditoinut oman koulutuksensa ja ACE, ACSM ja muut vakavasti otettavat koulutustahot seurasivat pian perässä. Tammikuussa 2006 IHRSA suosittelikin, että sen jäsenyritykset palkkaisivat vain personal trainereita, jotka ovat käyneet NCCA/NOCA:n akkreditoiman koulutuksen.Erikoista kyllä NOCA ei ota kantaa varsinaiseen koulutussisältöön. NOCA arvioi koulutusorganisaation menettelytavat todetakseen riittävätkö ne erottamaan toisistaan ne, jotka hallitsevat koulutettavan asian riittävän hyvin ja ne, jotka eivät. Niinpä muun muassa ACE on myös akkreditoinut oman koulutuksensa myös EuropeActiven standardien mukaisesti, joista lisää seuraavassa kappaleessa.Myöhemmin suositeltaviin akkreditointitahoihin lisättiin myös Distance Education Training Council (DECT). Vuonna 2015 Yhdysvalloissa toimii yhteensä 17 IHRSA:n suosittelemaa koulutustahoa, joista 14 on NOCA/NCCA:n ja kolme DETC:n akkreditoimia.
Personal training Euroopassa
Euroopassa terveys- ja kuntoliikunnan ammatillista osaamista ryhdyttiin ensimmäistä kertaa pohtimaan 1990-luvun alussa. Iso-Britannia on ollut Euroopassa alan edelläkävijä, eikä ole ihme, että siellä heräsi ensimmäisenä kiinnostus terveys- ja kuntoliikunnan ammatillisen koulutuksen laatua kohtaan.Joukko isobritannialaisia ja hollantilaisia aktiiveja ryhtyi järjestelmällisesti kartoittamaan terveys- ja kuntoliikunnan ammatillisia osaamisvaatimuksia. Tarkoitusta varten perustettiin vuonna 1996 epävirallinen yhdistys, European Network of Fitness Assiciations (ENFA). Alun hapuilun jälkeen, vuonna 2001, järjestön toiminta muuttui astetta järjestyneemmäksi, ja uudeksi nimeksi valittiin European Health and Fitness Assiciation (EHFA).EHFA käynnisti yhteiseurooppalaisen hankkeen (Eurofit-QST, osallistujia Ruotsista, Irlannista, Ranskasta, Hollannista ja Isosta-Britanniasta), jossa vuosina 2004–2007 onnistuttiin luomaan nykyisten standardien ensimmäinen esiaste. Tässä vaiheessa ammattinimikkeitä oli vain kaksi: kunto-ohjaajan perustaso ja jatkotaso (Fitness Instructor Basic and Advance).Vuonna 2007 EHFA:n toiminnassa tapahtui merkittävä käänne. Yhdistys rekisteröitiin kansainvälisenä voittoa tavoittelemattomana järjestönä Belgiassa (AISBL), ja Brysselin toimiston avajaisia vietettiin ensimmäinen joulukuuta. Samassa yhteydessä perustettiin ensimmäinen standardien jatkokehityksestä vastaava yhteiseurooppalainen neuvosto (EHFA Standards Council). Neuvoston työ jakautui teknisiin erityisryhmiin, joissa työskentelyyn otti osaa professori Alfonso Jimenezin johdolla yli kaksisataa liikunnan ammattilaista ympäri Eurooppaa. Lopputuloksena onnistuttiin määrittelemään terveys- ja kuntoliikunta-alan kymmenen erilaista ammatillisen osaamisen aluetta. Jokaiselle osa-alueelle määriteltiin oppimistuloksiin perustuvat standardit, joukossa myös personal trainerin ammatti.Samaan aikaan yleisellä tasolla Euroopassa pyrittiin määrittelemään erilaisia koulutuksia pikemminkin osaamisvaatimusten kuin opiskeluun käytetyn ajan perusteella. Projektin lopputuloksena syntyi EQF (European Qualifications Framework), jossa ammatillinen osaaminen on jaettu kahdeksaan eri tasoon. Näitä tasoja tultaisiin noudattamaan kaikissa unionin jäsenmaissa (NQF, National Qualifications Framework). Suomessakin prosessi on meneillään. Mikä erittäin tärkeää, liikunta-alan standardit olivat täysin uuden EQF-viitekehyksen mukaisia.Vuoteen 2014 mennessä EHFA oli lunastanut paikkansa kiistattomana liikunta-alan kattojärjestönä Euroopassa. Järjestö toimii alan ainutlaatuisena kanavana, jonka kautta voidaan vaikuttaa lainsäädäntöön Brysselissä. Liikunta-alan tavoitteiden liukuessa lähemmäksi yleisiä yhteiskunnallisia tavoitteita (yleiseen fyysiseen aktiivisuuteen kannustaminen), päivitti järjestö nimensä vielä kertaalleen. Uudeksi nimeksi valittiin EuropeActice.Eri ammattiryhmien standardit ovat vapaasti kenen tahansa ladattavissa. Koulutustahoja varten on olemassa erillinen akkreditointiprosessi, jossa varmistetaan opetussuunnitelman ja oppisisällön standardien mukaisuus sekä opetusmetodien ja kouluttajien soveltuvuus ja pätevyys. Vuoden 2016 alussa yhteensä 72 eurooppalaista koulutustaloa on akkreditoinut koulutuksensa EuropeActiven standardien mukaisiksi, joukossa myös Trainer4You.
Ammatin nykytila ja tulevaisuus
Vuonna 2016 Euroopassa standardointityötä jatkaa EuropeActive Professional Standards Committee, jossa on jäseniä Isosta-Britanniasta, Portugalista, Unkarista, Suomesta, Puolasta, Liettuasta, Kreikasta, Yhdysvalloista ja Hollannista.Tavoitteena on seuraavien kolmen vuoden aikana määritellä personal training -koulutuksen standardit tarkemmin siten, että ne täyttävät direktiivin 2013/55/EU artiklat 49a ja 49b yhteisistä koulutuspuitteista ja yhteisestä koulutustestistä. Tämän jälkeen voidaan Euroopan neuvostolle esittää kauan tavoiteltu ajatus terveys- ja kuntoliikunnan ammattikortista.Suomessa alaa koskevia sääntelysuunnitelmia ei ole, vaan asianomaiset tahot seuraavat tarkasti eurooppalaista kehitystä. Kehitys tulee viemään vuosia, mutta etenee vääjäämättä oikeaan suuntaan. Sillä välin paras neuvo personal traineriksi kouluttautuvalle on varmistaa, että koulutustaho on EuropeActiven auktorisoima. Kun prosessi saadaan maaliin, tulee ammattikortti kaikkien auktorisoidun koulutuksen käyneiden saataville.
Personal training -markkina Suomessa
Eurooppalainen terveys- ja kuntoliikunta-ala on tasaisen varmassa kasvussa yleisestä taloudellisesta alavireestä huolimatta. Alan liikevaihto kasvoi 4,0 prosenttia vuonna 2014 ja 4,9 prosenttia vuonna 2015 yltäen 26,7 miljardiin euroon. Kuntokeskusten jäsenmäärä kasvoi 9 prosenttia vuonna 2014 ja 3,9 prosenttia vuonna 2015 yltäen 52,4 miljoonaan henkilöön.Trendi Suomessa on hyvin samankaltainen. Alan kasvu vuonna 2015 oli liikevaihdolla mitattuna 4,9 prosenttia yltäen 407 miljoonaan euroon, ja jäsenmäärällä mitattuna 7,94 prosenttia yltäen 680 400 jäseneen. Jäsenmäärän suhteessa suurempaa kasvua selittää niin sanottu halpaketjujen rantautuminen markkinoille. Tämä on siinä mielessä mainio asia, että edullisempi hinta tuo kuntokeskusharjoittelun yhä useampien ulottuville.Suomalaisen personal training -liiketoiminnan kokoa ei tarkkaan tiedetä. Valistuneita arvioita voidaan kuitenkin esittää. Koko alan 407 miljoonan euron liikevaihdosta jäsenmaksujen arvioidaan olevan 370 miljoonaa euroa. Näin muiden palveluiden osuudeksi tulisi 37 miljoonaa. Jos arvioidaan personal trainingin muodostavan 80 prosenttia tuosta osuudesta, päästään 29,6 miljoonaan. Kun lisäksi huomioidaan, että kansainvälisen arvion mukaan 60 prosenttia personal training -liiketoiminnasta tapahtuu kuntokeskuksissa, saadaan valistunut arvio, joka on 49,3 miljoonaa euroa.
Alalla valtava kasvupotentiaali
Edellinen vertailukelpoinen tieto Yhdysvalloista on vuodelta 2012. Sen mukaan personal training -liiketoiminta (7,31 miljardia dollaria) oli kooltaan 28,93 prosenttia koko alan liikevaihdosta (25,27 miljardia dollaria). Jotta Suomessa saavutettaisiin samat luvut (407 miljoonaa × 28,93 prosenttia), tulisi personal training -liiketoiminnan olla arvoltaan 117,74 miljoonaa euroa, eli yli kaksinkertainen edellä esitetystä arviosta![avatar user="Ari" size="thumbnail" align="right" link="http://www.trainer4you.fi/blogi/author/ari/" target="_blank"]Ari Langinkoski on Trainer4Youn kansainvälisten liiketoimien johtaja ja EuropeActiven Professional Standards Committeen jäsen.[/avatar]Tämän lisäksi valtava potentiaali on alan kiistatta suurimmassa trendissä, terveysliikunnassa. Suomessa arvellaan olevan 500 000 diabeetikkoa ja saman verran esidiabeetikkoja. Tuoreimman Käypä hoito -suosituksen mukaan ”Elämäntapahoito ja -ohjaus on aina keskeistä diabeteksen kokonaishoidossa ja erityisesti ehkäisyssä.” Voidaan kysyä, mikä ammattiryhmä on personal trainereita paremmin varustautunut ohjaamaan elämäntapamuutosta käytännössä?Erittäin mielenkiintoinen on myös Diacorin vuonna 2016 suorittaman kyselytutkimuksen tulos, jonka mukaan 40 prosenttia suomalaisista on ”kiinnostunut palvelusta, jossa olisi henkilökohtainen terveysasiantuntija, jonka kanssa tavataan säännöllisesti, eli jonkinlainen terveyden personal trainer”.
Lue lisää uudesta oppaasta kirjautumalla tai luomalla maksuton tunnus Trainer4You-tietopankkiin
Sisältää myös:
- Modernin personal trainerin työnkuva
- Onko personal training vaikuttavaa?
- Minustako personal trainer?