Kuinka muutos tapahtuu?
Muutos saattaa tuntua vaikealta tai peräti mahdottomalta. Ymmärtämällä, millaisia vaiheita ja ajatuksia muutokseen liittyy, voi tilanne olla helpompi ottaa haltuun ja seuraava kerta ei kenties jääkään enää pelkäksi yritykseksi.Usein ihminen toivoo tai jopa päättää, että kun huomenna herään, on kaikki toisin. Näin kuitenkin kokemukseni mukaan on vain harvoin, jos koskaan.Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että muutos tapahtuu itseasiassa selkeiden vaiheiden mukaisesti – ja näissä vaiheissa voidaan sopivin tukitoimenpitein onnistua tukemaan muutosta niin, että siitä tuleekin totta. Katsahdetaanpa miten.1
Muutoksen vaiheet
1.) ”Ei vois vähempää kiinnostaa.” – Tässä vaiheessa ihminen on autuaan tietämätön käyttäytymisensä mahdollisesta vahingollisuudesta itselleen tai ympäristölleen. Hän välttää ajattelemasta, puhumasta tai lukemasta riskikäyttäytymisestä.2.) ”No, ehkä, en mä tiedä.” – Tässä vaiheessa tieto kiinnostaa, aletaan kenties kokemaan huolta omasta tai ympäristön hyvinvoinnista tai terveydestä. Muutokseen liittyy ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Haitat koetaan vielä suuremmiksi kuin hyödyt. Puheeseen ilmestyy kuitenkin jo miettimistä ja pohtimista.3.) ”No, mikä ettei!” – Muutoksen hyödyt alkavat tuntua miellyttävimmiltä ja haitat vähäisemmiltä. Neuvot, ohjeet ja muiden mielipiteet kiinnostavat. Aletaan olemaan valmiita toimintaan lähitulevaisuudessa. Henkilö saattaa usein olla epätietoinen siitä, mitä tarkalleen tulisi tehdä.4.) ”Mähän pystyn!” – Uusia toimintamalleja on kokeiltu viimeisten kuukausien aikana. Niihin on jo alettu jossain määrin sitoutumaan, mutta ne tuntuvat edelleen työläiltä. Pyritään kenties löytämään ympäristöstä tukea uusien toimintatapojen vakiinnuttamiseksi.5.) ”Tää sujuu.” – Muutos on tapahtunut ja sitä on pidetty jo jonkin aikaa yllä. Positiiviset viestit omasta elimistöstä ja elinympäristöstä vahvistavat ja ylläpitävät sitoutumista muutokseen. Muutos tuntuu kuitenkin vielä ”muutokselta”, eikä ole keskeinen osa omaa identiteettiä.6.) ”Osa omaa identiteettiä.” – Muutos on pysyvä ja suhtaudutaan luottavaisesti omiin kykyihin ja osaamiseen. Uudesta toimintamallista on tullut osa omaa identiteettiä ja näin pelkoa repsahduksesta ei enää ole.
Tukeminen
Riippuen siitä, missä edellä kuvatussa muutoksen vaiheessa henkilö kulloinkin on, ajatellaan hänen kykynsä vastaanottaa ja hyödyntää muutoksen suuntaista informaatiota vaihtelevan suurestikin. Eri vaiheisiin voisi koittaa soveltaa seuraavan kaltaisia toimenpiteitä.1.) Kehottaminen ja painostaminen saa vain puolustuskannalle ja sen uskotaan toimivan jopa itseään vastaan. Väittelyn välttely olisi näin tärkeää. Tietoisuuden kasvua voisi herätellä neutraalilla keskustelulla. Empatiaa osoittamalla voisi toisenlainen näkemys nousta tarkasteluun.2.) Ristiriitaa nykyisen ja toivotun käyttäytymisen välillä voisi pyrkiä hienotunteisesti vahvistamaan. Erittäin tärkeää on valaa uskoa henkilön omaan muutoskykyyn. Tässä vaiheessa tarkastelemalla koettuja hyötyjä ja haittoja itselle ja ympäristölle, voisi vaa’an saada keinahtamaan muutoksen suuntaisesi. Hyödyllistä olisi myös aktiivisesti etsiä hyväksyntää itseltä ja ympäristöltä, tai pohtia hakeutumista seuraan, jossa hyväksyntää löytyy.3.) Nyt tarvitaan tietoja, vaihtoehtoja ja keinoja muutosta tukevasta toiminnasta. Yleisen tason ajattelusta olisi hyödyllistä ja muutoksen kannalta tärkeää siirtyä konkreettiseen toimintaan. Ratkaisuja ei tulisi kuitenkaan tyrkyttää täysin valmiiksi pureksittuina, vaan henkilön olisi hedelmällistä osallistua itse soveltuvan toiminnan valitsemiseen.4.) Nyt henkilön olisi tärkeää saada motivointia ja tunnetukea, rohkaisua ja kannustusta päämäärän saavuttamiseksi. Muutoksen tavoite olisi hyvä kirkastaa, sekä tehdä selkeä ja tarkka suunnitelma, kuinka muutos tullaan saavuttamaan.5.) Tässä vaiheessa huomion voisi kiinnittää ei toivottua käytöstä laukaiseviin tekijöihin ja pyrkiä aktiivisesti poistamaan niitä. Myös palkitsemismalleja olisi hyvä lisätä muutoksen suuntaisesti ja vastaavasti poistaa muutoksen vastaisia palkitsemismalleja. Hyvä idea olisi viimeistään nyt hakeutua seuraan tai ympäristöön, jossa uusille toimintatavoille saa varmasti hyväksyntää ja tukea.6.) Tässä vaiheessa voi jo olla luottavainen itsestään ja onnistumisestaan, ja kenties onnistumisen vahvistamana siirtyä taklaamaan seuraavaa muutoskohdetta. Liikunnan ollessa kyseessä voi siirtyä vaikkapa progressoimaan kehitystä tai kiinnittämään huomiota johonkin fyysisen kunnon toiseen osa-alueeseen. Nyt kun tietää pystyvänsä, on mahdollisuudet rajattomat!
Repsahdukset
Muutos tapahtuu harvoin suoraviivaisesti vaiheesta toiseen. Ennen viimeistä vaihetta voi repsahduksia tapahtua vaiheiden sisällä ja välillä. Näin sattuessa, olisi muutoksen kannalta ensiarvoisen tärkeää, että ei heitä pyyhettä kehään, eikä jää syyttelemään itseään. Repsahdukset olisi hyvä jo lähtökohtaisesti käsittää osaksi muutosprosessia.Oman ajatteluni mukaan niitä voisi tervehtiä peräti kieroutuneella ilolla: "Sieltä se nyt tuli!", mutta mitä arvokasta tietoa voimme tästä oppia?[avatar user="Ari" size="thumbnail" align="right" link="http://www.trainer4you.fi/blogi/author/ari/" target="_blank"]Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Ari Langinkoski, jonka intohimona on saada koko Suomi liikkeelle.[/avatar]Suhtautumalla repsahdukseen viileän analyyttisesti, annamme muutokselle suorastaan voimaa, emmekä päästä pieniä vastamäkiä haittaamaan matkantekoa. Muutosprosessiin valmistautuessa voisi siis olla hyödyksi tiedostaa sen ajateltu vaiheittainen luonne. Antaa itselleen aikaa kunkin vaiheen suhteen riittävästi, ei kiirehtiä maaliin ja nauttia matkasta. Ehkä tuo nautinto on astetta helpompi saavuttaa tässä esitetyn näkemyksen vahvistamana.
1 Kirjoituksessa on sovellettu varsin vapaasti transteoreettista muutoskaavaa.Lähteinä käytetty mm.Glanz K, Rimer BR, Viswanath K. (2008). Health Behavior and Health Education: Theory, Research, and Practice. 4. painos. Jossey-Bass, s. 97–117.Marshall SJ, Biddle SJ. (2001). The transtheoretical model of behavior change: a meta-analysis of applications to physical activity and exercise. Ann Behav Med. 2001 Fall;23(4):229-46.