Kilpirauhasen vajaatoiminta, osa 1
Tässä kaksiosaisessa kirjoitussarjassa käydään läpi asioita, joita personal trainerin olisi hyvä tietää kilpirauhasen vajaatoiminnasta.Ensimmäisessä osassa perehdymme siihen, mitä kilpirauhasen vajaatoiminta tarkoittaa, miten se syntyy ja miten ruokavalio liittyy kilpirauhasen toimintaan. Toisessa osassa tutustumme suomalaisissakin tiedotusvälineissä käytyyn ”kilpirauhaskiistaan” ja sen taustoihin sekä ”fitness-buumiin”, eritoten kisadieettien terveysvaikutuksiin.Kilpirauhanen sijaitsee ihmisellä heti aataminomenan alapuolella. Sen pääasiallinen tehtävä on tuottaa kilpirauhashormoneita, tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3).Kilpirauhashormonit ovat välttämättömiä elämän ja kasvun kannalta. Ne vaikuttavat lähes kaikissa kudoksissa ja soluissa. Ne lisäävät solujen lämmöntuotantoa ja hapenkulutusta sekä kiihdyttävät aineenvaihduntaa.Normaali kilpirauhanen painaa 15–25 grammaa, mutta se voi suurentua jodinpuutoksesta, koska jodia tarvitaan kilpirauhashormonien synteesissä (tästä tarkemmin ravitsemuksen yhteydessä).Veressä kilpirauhashormonit trijodityroniini ja tyroksiini kulkevat kantajaproteiineihin sitoutuneina, ja vain pieni osa on vapaana ja biologisesti aktiivisena. Kantajaproteiinien kyydissä ne matkustavat kilpirauhasesta muihin kudoksiin.T3 on varsinainen biologisesti aktiivinen kilpirauhashormoni. Sen vaikutus on kolminkertainen tyroksiiniin verrattuna.
Kilpirauhanen erittää päivittäin noin 110 nanomoolia (nmol) T4:ää, mutta vain noin 10 nmol T3:a. Suurin osa T3:sta syntyykin kilpirauhasen ulkopuolisissa kudoksissa dejodinaasientsyymin vaikutuksesta (dejodinaatiossa tyroksiini menettää yhden neljästä jodiatomistaan).Tyroksiinin dejodinoitumisen seurauksena syntyy päivittäin noin 50 nmol T3:a ja 45 nmol niin sanottua rT3:a, käänteistrijodityroniinia.Osa elimistön kudoksista (esim. sydän) ottavat T3:nsa pääosin verenkierrrosta, toiset (esim. maksa ja aivolisäke) tekevät sitä itse.Solussa kilpirauhashormonit kiinnittyvät tuman ja mitokondrioiden reseptoreihin eli eräänlaisiin niille tarkoitettuihin ”hormonipyydyksiin”. Metabolinen vaikutus on riippuvainen T3:n, ei niinkään T4:n sitoutumisesta reseptoriin.Kilpirauhashormonien vaikutus on pääosin anabolinen. Ne ovat välttämättömiä normaalille kasvulle ja niillä on tärkeitä vaikutuksia hiilihydraatti-, rasva- ja proteiiniaineenvaihduntaan.
Kilpirauhasen vajaatoiminta pähkinänkuoressa
Kilpirauhasen vajaatoiminta syntyy, kun kilpirauhanen ei pysty tuottamaan normaalia määrää kilpirauhashormonia. Tämä vaikuttaa lähes kaikkien solujen toimintaan.Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on yleinen sairaus. Kilpirauhasliiton tiedon mukaan vajaatoimintaan tarkoitettua tyroksiini-lääkettä käyttää Suomessa reilut 284 000 henkilöä.Useimmilla potilaista (95 prosenttia tapauksista) on kilpirauhasperäinen eli primaarinen hypotyreoosi. Sen tavallisin syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, jolloin elimistössä muodostuu vasta-aineita kilpirauhasen rakenteita kohtaan. Muita yleisiä syitä ovat aiempi kilpirauhasleikkaus tai kilpirauhasen liikatoiminnan radiojodihoito.Hypotyreoosia esiintyy neljä kertaa enemmän naisilla kuin miehillä, ja se on jatkuvasti lisääntyvä pitkäaikaissairaus. Yleisimmin sairastunut on keski-iän ylittänyt nainen, mutta sairaus voi ilmaantua missä iässä tahansa.Kilpirauhasen vajaatoimintaan ei pysty vaikuttamaan elintavoilla tai muulla itsehoidolla eikä siihen tunneta mitään ehkäisykeinoa. Sairaus kehittyy hitaasti useiden kuukausien, jopa vuosien ajan. Koska oireet kehittyvät hitaasti ja salakavalasti, henkilö voi tottua niihin eikä välttämättä liitä niitä sairauteen.Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa. Vajaatoiminnan oireita ovat väsymys, paleluherkkyys, painonnousu, ummetus, sydämen sykkeen hidastuminen ja ihon kuivuminen. Usein esiintyy turvotusta silmissä, kasvoissa ja säärissä.Vaikeaan kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä mielentilan muutoksia ja muistihäiriöitä. Oireet sekoitetaan toisinaan masennukseen.
Vajaatoiminnan todentaminen ja hoito
Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeessa. Verestä mitataan TSH-arvo, joka nousee vajaatoiminnassa.TSH eli tyreotropiini on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Kun kilpirauhasen erittämän T4:n määrä veressä vähenee, aivolisäke erittää suurenevissa määrin tyreotropiinia ja yrittää piiskata kilpirauhasta tuottamaan enemmän tyroksiinia.Noin 95 prosenttia hypotyreoosista on kilpirauhasperäistä, mikä mahdollistaa TSH:n käytön ensimmäisenä tutkimuksena. Suomessa yleisesti käytössä olevat seerumin TSH:n viitevälit ovat 0,5–3,6 milliyksikköä litrassa (mU/l).Lääkärin olisi tärkeää selvittää myös vapaan tyroksiinin pitoisuus (T4v), joka pienenee vajaatoiminnassa. Valitettavan usein mitataan ainoastaan TSH, jolloin puolet tiedosta jää saamatta.Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito kuuluu perusterveydenhuollon piiriin, eikä siitä ole tehty Käypä hoito -suositusta.Hoitona on tyroksiinihormoni, jota nautitaan tabletteina kerran päivässä. Ihannetapauksissa oireet väistyvät muutamassa viikossa ja TSH-arvo palaa normaaliksi, mutta aina näin ei käy. Tyroksiinihoito on elinikäistä. Normaalilla tyroksiinihoidolla valtaosa potilaista paranee täysin oireettomiksi.Subkliinisestä hypotyreoosista puhutaan silloin, kun oireettomalla tai lievästi oireilevalla (esim. väsymys) henkilöllä TSH-arvo on pysyvästi suurentunut, mutta T4v-arvon on vielä normaali.Subkliininen hypotyreoosi edustaa varsinaisen vajaatoiminnan esiastetta. Se on hyvin yleinen tila. Subkliinisen vajaatoiminnan hoito on tyroksiinihormoni, jonka tarve arvioidaan yksilöllisesti.Jos potilaalla on vajaatoiminnan taudinkuva, mutta normaali tai lievästi alentunut TSH-arvo, voi kyseessä olla harvinainen, aivolisäkeperäinen, sentraalinen hypotyreoosi. Sentraalisen vajaatoiminnan diagnoosi varmistuu määrittämällä T4v, joka on viitealueen alapuolella.Nämä potilaat lähetetään erikoissairaanhoitoon. Aivolisäkkeen toiminta tutkitaan ja aivolisäke kuvannetaan mahdollisen kasvaimen tai muun poikkeavuuden toteamiseksi.
Taulukko 1. Kilpirauhasen toimintahäiriöiden luokittelu
| TSH-pitoisuus | Kilpirauhashormonit | Taudinkuva | |
|---|---|---|---|
| Subkliininen hypotyreoosi | Viitealueen yläpuolella | T4v viitealueella | Oireeton tai lievä hypotyreoosi |
| Hypotyreoosi | Viitealueen yläpuolella | T4v viitealueen alapuolella | Hypotyreoosi |
| Sentraalinen hypotyreoosi | Viitealueella tai lievästi alentunut | T4v viitealueen alapuolella | Hypotyreoosi |
Matalan T3-arvon oireyhtymä
Kaikki kilpirauhasongelmat eivät ilmene ensisijaisissa kilpirauhaskokeissa. Tyroksiinihoidosta huolimatta harvoilla potilailla esiintyy edelleen oireita. Tällöin voidaan tyroksiinin rinnalla kokeilla lääkkeitä, joissa on kipirauhashormonin T3-muoto.Kilpirauhanen itsessään saattaa nimittäin toimia moitteettomasti, mutta kilpirauhashormonien aineenvaihdunta perifeerisissä kudoksissa on häriintynyt.Tiedetään, että ainakin yleissairaudet (esim. sydänsairaus, pitkittynyt infektio) estävät tyroksiinia muuttumasta biologisesti aktiiviseen T3-muotoon. Seurauksena voi olla niin kutsuttu matalan T3-arvon oireyhtymä.Oireyhtymän tyyppilöydökset ovat seerumin pieni T3-pitoisuus, suuri rT3-pitoisuus sekä normaali tai pieni TSH-pitoisuus.Matalan T3-arvon oireyhtymä voi vaikeuttaa hoitoa vaativien kilpirauhassairauksien diagnostiikkaa ja jopa kokonaan naamioida hypertyreoosin (kilpirauhasen liikatoiminta).Tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmähoito on edelleen osittain kiistanalainen aihe. Hoitotutkimusten mukaan T4:n ja T3:n yhdistelmä ei tuota parempaa hoitotulosta kuin pelkkä tyroksiini. Toisaalta muutamassa tutkimuksessa potilaat ovat sokkoutetusti valinneet T4:n ja T3:n yhdistelmän tyroksiinia paremmaksi, vaikka neuropsykologisissa testeissä ei eroa ole havaittukaan.Euroopan kilpirauhasliitto suosittelee tällä hetkellä yhdistelmähoitoa kokeiltavaksi vain siihen erityisesti perehtyneen lääkärin seurannassa. Potilas ei saa olla raskaana tai kärsiä rytmihäiriöistä.
Ruokavalion merkitys kilpirauhaselle
Amerikkalainen ravitsemusterapeuttien lehti Today’s Dietitian on vuonna 2012 julkaissut artikkelin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja ravitsemuksesta. Artikkeli kehottamaa kiinnittämään huomiota ainakin jodin, D-vitamiinin, seleenin ja B12-vitamiinin saantiin.
Riittävä jodin saanti on välttämätöntä kilpirauhasen toiminnalle, koska jodia tarvitaan kilpirauhashormonien synteesissä. Jodin puutostilassa kilpirauhanen joutuu käymään ”ylikierroksilla” ja sen koko kasvaa. Suurentunutta kilpirauhasta kutsutaan nimellä struuma.Jodia saadaan tavallisesti ruokasuolasta, maitovalmisteista ja esimerkiksi merilevästä.Jodin puutos on harvinainen, sillä sitä on lisätty ruokasuolaan 1950-luvulta lähtien. Uusimman tiedon mukaan kuitenkin vain harva suomalainen saa tänä päivänä riittävästi jodia.Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ruokaa tehdään yhä vähemmän kotona eikä teollinen ruoka yleensä sisällä jodia. Tämän lisäksi erilaiset erikoissuolat ovat korvanneet jodioidun suolan kotikäytössä. Jodin saantiin voi siis olla syytä kiinnittää huomiota.Myös seleeni on välttämätöntä kilpirauhasen normaalille toiminnalle. Sen saanti on suomalaisessa ruokavaliossa usein niukkaa.Suomessa seleeniä lisätään lannoitteisiin ja ruokavaliossa sitä saadaan viljavalmisteista, lihasta ja kalasta. Hyvä seleenin lähde on parapähkinät. Jo 1–2 pähkinää riittää tyydyttämään seleenin päivittäisen tarpeen.Kolmas tärkeä ravintoaine on D-vitamiini, jonka puutos on yhdistetty ainakin joihinkin kilpirauhassairauksien muotoihin. Edelleen on kuitenkin epäselvää, mikä on syy ja mikä seuraus.D-vitamiinia muodostuu iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta, mutta sitä saadaan myös ravinnosta. Suomessa D-vitamiinin saanti jää talvisaikaan helposti liian vähäiseksi ja siksi sitä olisi suotavaa käyttää ravintolisänä. Ruokavaliossa D-vitamiinia saadaan merenelävistä sekä maidosta, johon sitä on lisätty.B12-vitamiinin puutos on saattaa johtaa kilpirauhasongelmiin. B12-vitamiinia saadaan pääasiallisesti eläinkunnan tuotteista, eikä sen saannista ole suomalaisessa ruokavaliossa yleensä puutetta. Kasvissyöjän sen sijaan on otettava B12-vitamiini purkista.Myös rautaa tarvitaan kilpirauhasen normaalissa toiminnassa. Finravinto 2012 -terveystutkimuksen mukaan etenkin naiset saavat ruokavaliostaan usein puutteellisesti rautaa.Rautaa sisältäviä ruoka-aineita ovat punainen liha, palkokasvit ja täysjyväviljat. C-vitamiinin riittävä saanti ja esimerkiksi sipulien käyttö parantavat raudan imeytymistä.Toisinaan puhutaan myös ristikukkauskasvien (mm. keräkaali, parsakaali, kukkakaali) sekä soijan sisältämistä goitrogeeneistä. Suurina annoksina goitrogeenien on osoitettu heikentävän kilpirauhasen toimintaa.Niiden pitoisuudet ovat ruoka-aineissa kuitenkin häviävän pieniä, ja ruoan kypsennys estää niiden toimintaa. Goitrogeeneillä tuskin on ratkaisevaa vaikutusta kilpirauhasen toimintaan.
Artikkelin lähteenä on käytetty mm. kirjoja Endokrinologia (2009) ja Williams Textbook of Endocrinology (2011) sekä Lääkärilehden (9/2010 vsk 65) artikkelia "Hypotyreoosin hoito – useimmiten helppoa, joskus vaikeaa".