Ennen menin salille perseen takia

Limingassa sijaitsevan MoWay –kuntokeskuksen omistaja, personal trainer Sanna Paavola, on aktiivinen itsensä kehittäjä. Hän osallistui keväällä 2018 samanaikaisesti sekä Voimavalmentaja- että Psyykkinen valmentaja –koulutuksiin. Vaikka koulutusten sisältö ja henki poikkesivat toisistaan äärimmäisen paljon, tai oikeastaan juuri sen vuoksi, Sanna koki kyseisen koulutuskombon yhtäaikaisen opiskelun äärimmäisen onnistuneeksi päätökseksi.

Voimavalmentajakoulutus fysiologista ilotulitusta

Vaikka personal trainer –koulutus antoi hyvät perusvalmiudet voimaharjoittelun fysiologiasta, liikuntaelimistön anatomiasta sekä harjoitusohjelmien suunnittelusta, koin etenkin pitkäkestoisempien harjoitussuunnitelmien rakentamisen itselleni haasteeksi. Jo ensimmäinen Voimavalmentaja-koulutuksen lähijakso osoitti kuitenkin sen, että myös fysiologiassa oli vielä paljon opittavaa. Koenkin erittäin tärkeäksi ymmärtää riittävän hyvin ne fysiologiset ja biologiset faktat, joiden varaan valmennukseni nojaa.

Erityisen paljon ahaa –elämyksiä koin myös vastuskuminauhojen hyödyntämisessä maksimi- ja nopeusvoima- sekä lihasmassaharjoittelun tehokeinoina. Olin aiemmin pitänyt vastuskumeja lähinnä ”turhakkeina”, joita voidaan korkeintaan hyödyntää kuntouttavan harjoittelun apuvälineinä, mutta nyt ne saivat kokonaan uuden ulottuvuuden voimaharjoittelussa.

Miksi en voisi edustaa molempia äärilaitoja, armollisen hyväksyvää henkistä otetta ja pedantin pikkutarkkaa sekä suorituskeskeistä fysiologista osaamista.

Toinen suuri oivallus koski systemaattista varojen hyödyntämistä nousujohteisuuden sekä ärsykkeenvaihtelun varmistamisessa. Kun varat eli se, kuinka monta toistoa (subjektiivisen tuntemuksen mukaan) sarjan loppuun jätetään, kirjataan harjoitusohjelmaan, kyetään viikkojen eriarvoisuus toteuttamaan just eikä melkein tarkkuudella.

Vaikka harjoitusohjelman volyymien eli toistomäärien laskeminen lopputyötä tehtäessä ottikin välillä päähän, ymmärsin sen olevan välttämätön toimenpide nousujohteisuuden sekä ammattimaisuuden varmistamiseksi. Volyymi- ja intensiteettiprogressiot tuntuivatkin aluksi sekavalta kaaokselta, mutta kun niitä alkoi pilkkoa, niin logiikka löytyi loppujen lopuksi melko helposti.

Psyykkinen valmentajakoulutus pisti oman ajattelun uusiksi

Psyykkinen valmentajakoulutus oli sekin ihan huippu juttu. Vaikka se pohjautuu vahvasti tutkittuun näyttöön sekä hyväksymis- ja omistautumisterapiaan, oli koulutuksen henki ihan eri laidassa Voimavalmentaja-koulutuksen kanssa. Kun Voimavalmentaja-koulutuksessa sai ihastella suu auki voimailubiologi Tuomas Rytkösen tiedollista tykitystä, perustui Psyykkinen valmentaja -koulutus enemmänkin keskusteluun, ryhmän avoimuuteen, erilaisiin pariharjoitteisiin sekä niiden tarjoamiin oivalluksiin.

Minulle oli yllätys, miten iso vaikutus Psyykkinen valmentaja -koulutuksella oli omaan elämääni. Huomasinkin olevani vielä koulutuksen alussa melko hukassa oman valmennusfilosofiani, treenieni ja elämäni kanssa. Arvojen ääreen pysähtymisen ja niiden kirkastumisen myötä, lakkasin muun muassa treenaamasta pelkän perseen takia. Nyt menen treenaamaan siksi, että se on minulle tärkeää, en sen vuoksi, että muokkaisin pelkästään takalistoani. Keskityn nyt myös työssäni tärkeäksi kokemieni asioiden korostamiseen, jonka vuoksi asiakaskuntanikin on muokkautunut ”syvällisempään” ja itselleni mieluisampaan suuntaan.

Äärilaidat kirkkaiksi

Koin yhtäaikaisen Voimavalmentaja- ja Psyykkinen valmentaja -koulutuksen opiskelun äärimmäisen mielekkääksi ja hyväksi asiaksi. Juuri se, että koulutuksen erosivat toisistaan kuin ”yö ja päivä”, teki kombon niin toimivaksi. Mietinkin jo koulutusten aikana sitä, miksi en voisi edustaa molempia äärilaitoja, armollisen hyväksyvää henkistä otetta ja pedantin pikkutarkkaa sekä suorituskeskeistä fysiologista osaamista. Kun minulla on hallussani molemmat ääripäät sekä osaaminen siltä väliltä, on minulla käytössäni työkalut hyvin erilaisten asiakkaiden valmentamiseen. Koenkin tarvitsevani molempia työkalupakkeja lähes jokaisen asiakkaan valmentamisessa.

Vaikeinta on pitää turpansa kiinni

Molemmissa koulutuksissa kouluttajat olivat taas kerran taattua Trainer4You laatua. Ainoa kehityskohde, joka mieleeni nousee, koskee koulutusten laajuutta. Molemmat koulutukset olisivat saaneet jatkua pidempäänkin. Vaikka koulutusviikonloppujen jälkeen takki oli asiapaljouden ja intensiteetin vuoksi ihan tyhjä, antoi koulutus heti uutta virtaa niin työhön kuin siviilielämäänkin. Ymmärrän hyvin, ettei koulutuksia voi paisuttaa sisällöllisesti paljoa laajemmiksi hinnan pompsahtamatta, joten ehdottaisin, että molemmista aiheista toteutettaisiin tulevaisuudessa viikonlopun mittaisia täydennyskoulutuksia.

Suunta on nyt aiempaa kirkkaampi

Sanna Paavola

Oma valmennusfilosofiani sai varmennusta ja kehittyi siihen suuntaan, mitä olin aina toivonutkin. Vaikka suunnittelen harjoitusohjelmat entistä tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin, perustuu valmennukseni nyt enemmän keskustelemiseen kuin pelkkään tiedon kaatamiseen asiakkaalle. Käytän muun muassa arvoanalyysiä lähes jokaisen asiakkaan valmennuksessa ja ujutan psyykkisen valmennuksen työkaluja sekä sanomaa keskustelun lomaan.

Koen edelleen vaikeaksi pitää oma turpani kiinni ja antaa asiakkaan kertoa sekä pohtia itse ratkaisuja omiin ongelmiinsa. Alussa asiakkaat ovat hyvinkin tavoiteorientoituneita, mutta sinnikkään keskustelun myötä he useimmiten avautuvat, jolloin pääsemme käsiksi todellisiin haasteisiin ja syihin niiden taustalla. Se on lähes välttämätöntä tulosten saavuttamisen, ja täysin välttämätöntä pysyvien muutosten, aikaansaamisen näkökulmasta. Myös asiakkaani kokevat palautteen pohjalta saavansa minulta nyt enemmän ja kokonaisvaltaisempaa valmennusta, jolla on näköjään myös sitouttava eli asiakassuhteita pidentävä vaikutus. Koulutuksiin investointi näyttää siis heti tuottavan myös liiketoiminnan näkökulmasta hyviä tuloksia.