Digital Health Revolution –hanke ja personal trainingin rooli terveyden edistämisessä
Kuvassa: Tiimi tutkimuskäynneillä Mehiläisessä. Riitta Sallinen, Annette Evokari, Anu Karhu ja Anna Seppänen
Terveydenhuolto on mullistumassa. Muutosten keskellä huomio kohdistuu entistä enemmän ennaltaehkäisevien, terveyttä edistävien toimenpiteiden ja toimintamallien lisääntyvään tarpeeseen. Teknologisia ratkaisuja yksilölähtöisempään, ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon kehitetään kaiken aikaa. Tammikuussa 2017 tuli päätökseensä Digital Health Revolution (DHR) –pilottitutkimuksen kenttätyövaihe. Tämän tutkimuksen puitteissa selvitettiin myös personal trainingin roolia ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa.
Poikkitieteellisen ja kansallisen DHR–hankkeen osana toteutettiin Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM) johdolla yli vuoden kestänyt DHR-pilottitutkimus. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ja testata menetelmiä täysin uudenlaista, syväluotaavaa terveys- ja elämäntapakartoitusta varten. Pitkän tähtäimen tavoitteena on selvittää, voidaanko tällaisesta kartoituksesta saatavalla tiedolla ja siihen perustuvalla elintapavalmennuksella vaikuttaa sairauksien riskitekijöihin, ennaltaehkäistä sairauksia ja parantaa yksilön motivaatiota elintapamuutosten tekemiseen.
DHR -tutkimushankkeessa ovat mukana TEKES, Helsingin yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Lapin yliopisto, Aalto-yliopisto ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Tutkimuksen toteuttamiseen osallistuvat lisäksi Mehiläinen sekä Trainer4You. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Koordinoiva eettinen toimikunta on arvioinut DHR-pilottitutkimuksen tutkimussuunnitelman sekä tutkittavien ohjeet ja antanut puoltavan lausunnon tutkimukselle.
Tutkimusta ennen ja sen aikana kehitettiin menetelmiä, joilla voidaan määrittää yksilön sairastumisriski erityisesti sellaisiin monitekijäisiin sairauksiin, joiden puhkeamista voidaan ennaltaehkäistä terveillä elintavoilla.
Tarvittavien elämäntapamuutosten toteuttamisen tueksi tutkittaville tarjottiin myös henkilökohtaista valmennusta Trainer4You –personal trainereiden toimesta. Yhdeksän kuukautta kestäneen valmennuksen toteutuksesta vastasivat Trainer4You personal trainerit Anna Seppänen ja Annette Evokari.
Tutkimukseen osallistui noin sata vapaaehtoista aikuista. Tutkittavien taustat liikunnan ja elämäntapojen osalta vaihtelivat suuresti. Tutkittavista kerättiin terveyteen ja elämäntapoihin liittyvää tietoa muun muassa terveystarkastusten ja laboratoriomääritysten sekä erilaisten kyselyiden, aktiivisuuskellon ja applikaatioiden avulla.
Varsinainen personal training -valmennus koostui henkilökohtaisista tapaamisista valmentajan kanssa terveystarkastusten yhteydessä, kuukausittaisista puhelinkonsultaatioista sekä ryhmätapaamisista. Lisäksi tutkittavien käytössä oli viikoittainen puhelintukimahdollisuus valmentajien kanssa sekä Trainer4Youn tietopankin materiaalit.
Tapaamisilla ja puhelinkonsultaatioissa keskityttiin kunkin tutkittavan henkilökohtaiseen tilanteeseen ja haasteisiin. Ryhmätapaamisilla valmentajat puolestaan luennoivat kaikkia koskettavista yleisistä aiheista; hyvinvoinnin kulmakivistä, ravitsemuksesta ja motivaatiosta. Tyypillisestä personal training –valmennuksesta poiketen valmentajan käytössä oli hyvin yksityiskohtaista tietoa valmennettavan terveydentilasta. Noin kolmen kuukauden välein seurattiin muun muassa tutkittavien kolesteroliarvoja, verenpainetta sekä veren sokeriarvoja. Näiden tietojen avulla tarve muutokselle oli hyvin helppo perustella valmennettavalle.
Tutkimuksessa valmentajan rooli olikin motivoimisen ja fyysisen valmentamisen rinnalla hyvin vahvasti terveystiedon jakaminen sekä elintapaneuvonta. Terveystarkastusten tulosten pohjalta nousi usein esiin paljon yksityiskohtaisia kysymyksiä tarvittavista tai riittävistä toimenpiteistä tilanteen korjaamiseksi, ja valmennuksen pääpaino oli suurilta osin terveyttä edistävien elämäntapamuutosten ohjaamisessa. Valmennuksen sisältö ja valmentajan roolin monipuolisuus tuntuivat yllättävän monet valmennukseen osallistuneet: personal trainer olikin paljon muutakin kuin bikinikuntoon piiskaavaa treenifanaatikko.
Motivaatio elämäntapamuutoksiin syntyi hyvin eri asioista. Joillekin elämäntapamuutoksen kantavaksi voimaksi riitti laboratoriokokeiden tulokset, ja niissä esiin nousseiden ongelmien korjaaminen. Toiset motivoituivat aktiivisuusrannekkeen avulla. Päivittäinen tieto omasta aktiivisuudesta ja unen määrästä, tai niiden riittämättömyydestä aktivoi muutokseen. Toiset taas tarvitsivat henkilökohtaisempaa tukea. Keskustelut valmentajan kanssa, ajankäyttöön ja motivaatioon liittyvät tehtävät, tai tarkat ohjeet harjoitteluun ja ruokailuun olivat edellytyksenä muutoksen käynnistymiselle ja etenemiselle. Kaikkein haastavimpien muutosten äärellä olevista osa jäi kaipaamaan vielä tutkimushankkeen tiimoilta tarjottua valmennusta intensiivisempää yhteydenpitoa.
On hyvä, että elämäntapamuutosten tueksi on tarjolla paljon erilaisia vaihtoehtoja. Muutosten toteuttaminen etenee aina vaiheittain, ja prosessi saattaa olla pitkä. Tämä havaittiin myös tutkimushankkeessa. Osa tutkittavista oli jo valmentajan puheille tulleessaan aloittanut elämäntapamuutoksen, toiset olivat valmiita tarttumaan heti valmentajan ohjeisiin ja osalla meni yhdeksän kuukautta ajatusten kypsymiseen, ennen ensimmäisten askelten ottamista.
Valmentajalle nämä pienet edistysaskeleet viimeksi mainitun ryhmän kanssa olivat ehkä kaikkein suurimpia erävoittoja, sillä niiden merkitys valmennettavan elämänlaadun kannalta on yleensä merkittävä. Valmennuksen ja tuen tarpeesta kertoo myös se, että osa valmennettavista jaksoi sinnikkäästi käyttää aikaa muutoksen alkuun saattamiseen yhdessä valmentajan kanssa hyvinkin pitkään.
Tutkimukseen osallistui myös hyvin liikunnallisia ja aktiivisia henkilöitä. Monilla oli liikuntaharrastuksia, joiden puitteissa he osallistuivat erilaisiin tapahtumiin ja kilpailuihin. Omatoimiset aktiiviliikkujat saivat valmentajilta täsmäohjeita omaan harjoitteluunsa. Lisäksi ohjeet palautumisen ja ruokailun suhteen tulivat usein tarpeeseen. Kiireisen ja usein stressaavan työelämän yhteensovittaminen niin terveysliikunnan kuin aktiivisen treenaamisen kanssa aiheuttavatkin usein haasteita.
Valmentajalle mahdollisuus työskennellä tyypillisestä valmennuskontekstista poikkeavassa tilanteessa oli hyvin antoisaa ja avartavaa. Valmennukseen saapui sellaisiakin henkilöitä, jotka eivät syystä tai toisesta hakeutuisi valmennukseen vaikkapa kuntokeskukseen. Juuri näiden henkilöiden tavoittaminen ja aktivoiminen asettaa samanaikaisesti kaikkein suurimman haasteen, mutta myös suurimman mahdollisuuden yksilön sekä kansanterveytemme edistämisen näkökulmasta.