Teksti on katkelma Antti Haqvistin ja Petteri Kilpisen kirjasta Varianssi.

Moni muistaa varmasti sellaisia loistavia työpäiviä, joissa palaveri toisensa jälkeen sujui kuin hurmoksessa. Päiviä, jolloin olit täynnä tarmoa ja innostuksesi tuntui tarttuvan muihinkin. Päästyäsi vihdoin työpäivän jälkeen kotiin tapahtui kuitenkin täydellinen romahdus. Takki oli aivan tyhjä. Lenkille lähtö ei innostanut, ja vielä vähemmän huvitti tehdä perheelle jotain hyvää ja terveellistä ruokaa. Ja mikä pahinta, ei millään jaksaisi innostua puolison ajatuksista, ystävän ehdotuksista tai lasten innostuneesta metelöinnistä ja touhuista. Kunpa vain saisi olla hetken rauhassa rankan työpäivänjälkeen.

Kuulostaako tutulta? Onko elämäntavoissasi jotain pielessä? Kuinka monta kertaa sinulla on jäänyt joku itsellesi tärkeä asia tekemättä vain siksi, että ei vain ollut enää energiaa? Jos näin on käynyt, et ole yksin. Vastaavaa energian puutetta ilmenee koko ajan enemmän: tämän päivän työelämä asettaa ihmisen jaksamiselle kovat vaatimukset ja erilaiset työuupumuksen esiasteet yleistyvät jatkuvasti. Jos energian puute ei näy vielä töissä, sen huomaa viimeistään työpäivän jälkeen perheen parissa tai harrastusten laiminlyöntinä.

"Toisin sanoen jatkuva epämukavuusalue tai jatkuva mukavuusalue eivät ole meille hyväksi."

Kuinka moni haluaa olla jatkuvasti se vanhempi, joka jää paitsi lastensa aktiviteeteista tai kavereiden kanssaharrastamisesta ihan vain sillä verukkeella, ettei jaksa? Aika moni haluaa harrastaa vapaa-ajallaan säännöllisesti jotain liikuntaa, mutta laiskanlinnasta on vaikea päästä ylös.

Suorituskyvyn ylläpito, aktiivinen läsnäolo ja itsensä kehittäminen vaativat energiaa. Jaksamisen lisääminen ja energian hallinta kehittyy rasituksen ja palautumisen tasapainon kautta, ja sen saavuttamiseen on onneksemme olemassa yllättävän yksinkertaisia ratkaisuja.

Energisyydellä kuvataan olotilaa, jossa ihminen on sataprosenttisesti läsnä eikä koe väsymystä itselle tärkeiden asioiden parissa. Jos ihminen on jatkuvassa rasitustilassa, eikä osaa pitää palauttavia hetkiä kiireen keskellä, seurauksena on ylirasitus. Mutta sama toimii myös toisinpäin. Jos elää vain helppojen asioiden parissa vältellen kaikkea rasitusta, muuttuu pienikin käynti stressialueella pikkuhiljaa kohtuuttoman kovaksi ponnistukseksi. Kumpikin tilanne johtaa siihen, että olo tuntuu lopulta vetämättömältä ja tylsistyneeltä. Toisin sanoen jatkuva epämukavuusalue tai jatkuva mukavuusalue eivät ole meille hyväksi.

Energiset ihmiset ottavat vastaan haasteita, joita muut välttelevät

Energianhallinnan näkökulmasta on tärkeä tunnistaa hyvinvointiin vaikuttavat syy- ja seuraussuhteet. Energisyyttään voi kehittää fyysisesti lisäämällä aktiivisuutta asteittain sekä opettelemalla hallitsemaan omaa ajankäyttöään rasituksen ja palautumisen suhteen. Kokonaisuutta ei tule kuitenkaan unohtaa. Esimerkiksi ihmissuhteiden laatu, synnynnäinen terveydentila tai vaikkapa taloudellisen turvallisuuden eri asteet voivat joko piristää mieltä tai aiheuttaa ahdistusta ja hyvinvoinnin laskua. Pelkkä kuntosalilla ponnistelu tai hikilenkkien määrä ei ratkaise tilannetta, jos haasteet ovat muualla. Siksi oman energisyyden kehittämisessä on tärkeää tietää, miten voit kokonaisuudessaan juuri nyt, ja miten tämänhetkiset resurssisi riittävät hyvinvointisi edistämiseen vai tarvitsetko apua muualta.

Mistä lisää energiaa?

Luonnossa on jatkuva pulssimainen rytmi, joka toimii lakkaamatta hetkestä toiseen, vuosisadoista vuosituhansiin, ja todennäköisesti ikuisuuteen asti. Sen voi havaita vaikkapa meren aalloissa, vuodenajoissa, kalojen kutemisessa ja kasvien elämänkierrossa.

Ihmiset eivät ole elämän pulssissa poikkeus. Elämän perustoiminnot, kuten esimerkiksi sydämen lyönnit, verenpaine, hormonitoiminta, unirytmi ja hengitys noudattavat tätä samaa kaavaa, jolla varmistamme terveenelämän jatkumisen. Tämä rytmi, jota kutsutaan varianssiksi, on luonnon liikkeen laki, jonka mukaan saamme uutta energiaa vaihtelemalla kuormitusta ja palautumista.

"Ennemmin tai myöhemmin jokainen ihminen huomaa, että enemmän ei ole enemmän, vaan vaihtelu yli- ja alikuormituksen välillä on tuottavampaa ja suorituskykyä kehittävämpää kuin tasainen työmäärän lisääminen."

Varianssi synnyttää energiaa kaikkien luonnossa tapahtuvan elämän ylläpitämiseen, ja vaikuttaa siten keskeisesti myös jokaisen ihmisen jaksamiseen ja elinvoimaisuuteen. Koska elämän rytmisyydelle ja kasvavan energian laille ei ole suomenkielessä sopivan ytimekästä sanaa, olemme lainanneet siihen toimivan termin matematiikasta: varianssin.

Todennäköisyysmatematiikassa termi tarkoittaa “satunnaismuuttujan hajontaa”. Hieman yksinkertaistetusti ja aiheeseemme sopivasti määriteltynä varianssi tarkoittaa positiivisia poikkeamia tasaisesta jatkumosta. Kirjanpidossa termiä varianssi käytetään silloin, kun tulokset poikkeavat budjetoidusta, eli eivät mene eteenpäin tasaisesti ennustettua keskiviivaa pitkin (kuten ne eivät terveessä markkinataloudessa juuri koskaan mene). Urheilussa puhutaan harjoitusärsykkeiden variaatiosta, eli siitä miksi tasainen puurtaminen ei kehitä, vaan ihmisen keho ja mieli tarvitsee riittävää vaihtelua, jotta suoritustaso voi nousta. Tasaista ja suoraa jatkumoa ei löydy ihan tavallisella ihmiselläkään, sillä siinä vaiheessa kun sydänkäyrä asettuu nätisti suoraksi viivaksi, peli on lopullisesti pelattu. Näistä aineksista syntyi termi, jolla kuvataan optimaalista variaatiota sekä kognitiivisella että fysiologisella tasolla eli varianssi.

"Pelkän määrän kautta tuottavuudenlisäämiseen uskova ihmisen mieli on yksi suurimmista syistä uupumisen lisääntymiseen työelämässä."

Varianssi liittyy myös aiemmin mainittuun muuttujien satunnaisuuteen, joka perustuu muuttuvaan energiankäyttöön, ei tasaiseen puurtamiseen eikä oletukseen jatkuvan työmäärän tai -tehon lisäämisen tuottamasta paremmasta tuloksesta. Ennemmin tai myöhemmin jokainen ihminen huomaa, että enemmän ei ole enemmän, vaan vaihtelu yli- ja alikuormituksen välillä on tuottavampaa ja suorituskykyä kehittävämpää kuin tasainen työmäärän lisääminen. Pelkän määrän kautta tuottavuudenlisäämiseen uskova ihmisen mieli on yksi suurimmista syistä uupumisen lisääntymiseen työelämässä. Satunnaista vaihtelua kuvaa myös se, että kahden tunnin kuormituksesta ei tarvitse palautua kahta tuntia. Työelämässä sopiva palautuminen voi olla joskus vain viidestä kymmeneen minuuttia aktiivista palautumista palaverien välissä, kun taas urheillessa tunnin mittaisen kovan tehotreenin jälkeen keho tarvitsee vuorokauden tai kaksi palautuakseen.

Palautuminen on taitolaji

Antti Haqvist ja Petteri Kilpinen avaavat kirjassaan kattavasti periaatteita palautumisen taustalla. Rytmittämisen lisäksi merkittävää on mm. kyky vaihtaa kanavaa, unen laatu ja määrä, oikea asenne ja matkasta nauttiminen. Näitä ja monia muita tekijöitä avataan tarkemmin kirjassa Varianssi (Fitra 2019).