Lihavuustutkija Kevin Hall on kehittänyt laskurin, joka arvioi laihduttamiseen tarvittavan energiamäärän ja aikajänteen. Laskurin mukaan ihminen laihtuu hitaammin kuin usein kuvitellaan.

Vanha sääntö kuuluu, että kun syö päivittäin 500 kcal vähemmän kuin tavallisesti – eli jättää syömättä esimerkiksi puolikkaan sipsipussin – laihtuu puoli kiloa viikossa. Yksinkertaista, eikö vain? Ei ihme, että periaate löytyy lähes jokaisesta laihdutusoppaasta ja -kirjasta. Harmi vain, ettei se pidä paikkaansa.500 kcal -periaate nojaa tietoon, jonka mukaan kilo ihmisen rasvakudosta sisältää karkeasti arvioituna 7 000 kcal. Puolen kilon karistamiseksi tarvitaan siis 3 500 kcal energiavaje; toisin sanoen 500 kcal per päivä seitsemän päivän ajan.

Jokainen joka on joskus laihduttanut kuitenkin tietää, ettei sääntö toimi käytännössä aivan kuten luvataan – ja kuten nykyään tiedetään, ei se toimi edes teoriassa.

Alla olevassa luentovideossa Kevin Hall, entinen fyysikko, nykyinen lihavuustutkija Yhdysvaltojen terveysvirastosta, havainnollistaa miksi vanha laihdutuskaava on väärässä ja mitä todella tapahtuu kun ihminen laihtuu. Hall kehittää työkseen matemaattista mallia, joka kykenee ennustamaan ihmisen painonvaihtelua sekä energian kulutusta ja saantia. Mallista on kehitetty avoimesti käytössä oleva laskuri Body Weight Planner.

Laihdutustavoite, jonka saavuttaminen näyttää vanhan laskukaavan mukaan muutaman kuukauden rutistukselta, venähtää uuden laskurin mukaan helposti parin kolmen vuoden urakaksi. Tämä johtuu mm. siitä, että laihtuessa kehon massa pienenee ja pienempi keho kuluttaa vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen hidastuu. Toisekseen elimistö sopeutuu niukempaan syömiseen, jolloin liikunta vähenee huomaamattomasti ja jopa aineenvaihdunta hidastuu – ilmiötä kutsutaan usein nimellä “säästöliekki”. Näitä seikkoja vanha laskukaava ei ota lainkaan huomioon.

Ei laihtuminen uudenkaan laskurin mukaan mahdotonta ole. Sille tulee vain varata enemmän aikaa.

Ruokahävikki yllätti

Kevin Hall on hyödyntänyt laskuria myös lihavuusepidemian taustojen selvittämisessä. Muutama vuosi sitten hän laski kollegoidensa kanssa paljonko amerikkalaisten on täytynyt lisätä syömistään – toisin sanoen energian saantia – jotta koko väestön painonnousu selittyisi. Tulos yllätti koko tutkijaryhmän.

Laskentamalli ei antanut lainkaan samoja tuloksia kuin mitä aiemmissa selvityksissä oli saatu. Esimerkiksi ruoan tuotanto- ja saatavuustilaston mukaan ruokaa oli tarjolla reilusti enemmän kuin mitä laskentamalli ennusti syödyksi. Jos kaikki tuotettu ruoka olisi todella syöty, amerikkalaiset olisivat vieläkin lihavampaa sakkia.

Mistä kiikasti? Kevin Hall selvitti asiaa Yhdysvaltojen terveys- ja ympäristöviranomaisten kanssa. Paljastui, että samaan aikaan kun lihavuusepidemia oli yleistynyt, myös ruokahävikki oli kasvanut. Mikäli laskentamalliin käy luottaminen, tänä päivänä 40 prosenttia eli lähes puolet kaikesta Yhdysvalloissa tuotetusta tai maahan tuodusta ruoasta heitetään roskiin. Vastaavasti yli kolmannes ruokatuotannossa käytettävästä vedestä käytetään ruokaan, joka jota kukaan ei syö.

Lukemista

Hall KD, Guo J, Dore M, Chow CC (2009) The Progressive Increase of Food Waste in America and Its Environmental Impact. PLoS ONE 4(11): e7940. doi:10.1371/journal.pone.0007940HS 18.3.2015.

Uusi laihdutuslaskuri antaa tarkemman ja masentavamman kuvan painon pudottamisesta.

Kirjoittanut Heidi Väärämäki.