Uusi vuosi, uudet kujeet! Uusi vuosi, uusi minä! Moni meistä on varmasti ainakin kerran tehnyt uudenvuodenlupauksen – ja ehkä jättänyt sen lupauksen lunastamatta.

Loppiaista on perinteisesti vietetty joulunpyhien päättymisen merkiksi. Monille se taitaa olla myös lopetus tammikuun ensimmäisenä päivänä tarmokkaasti alkaneille uusille elämäntavoille.

Miksi mahtipontiset uudenvuodenlupaukset ja "uudet elämät" unohtuvat niin nopeasti? Niin meidän personal trainereiden kuin asiakkaidenkin on hyvä muistaa, että elämäntapamuutos vaatii työtä ja voi olla hyvinkin pitkä prosessi. Se ei tule itsestään, vaikka vuosi vaihtuisi. Sen sijaan se vaatii sukeltamista oman mielen sopukoihin, omasta halusta kumpuavia valintoja, ehkä joistain tavoista luopumista ja joidenkin asioiden lisäämistä.

Lisäksi se vaatii erittäin todennäköisesti omalta mukavuusalueelta poistumista. Elämäntapamuutos ei kuitenkaan vaadi ehdotonta kieltäytymistä ja pakottamista. Jos terveellinen elämäntapa perustuu siihen, että herkutella ei saa koskaan ja liikuntaa on pakko harrastaa kuusi kertaa viikossa, ei elämäntapa tunnu pidemmän päälle järin nautinnolliselta, vaan jopa hankalalta ja rajoittavalta.

Terveisiä kuntoilijalle

Joka paikkaa kolottaa ja pieni flunssakin vaivaa, kun joululahjaksi saatua salikorttia piti päästä hyödyntämään ja kalenteri survottiin kerralla täyteen pumppeja, pamppeja, zumbaa, joogaa ja crossfittia.

Päätä särkee, mieltä kiristää. Makeanhimo ja mieliteot härnäävät. Kaalisoppa tulee jo ulos korvista. Maitorahka etoo ja parsakaalista on tullut vihollinen. Tämä on aika tyypillinen tarina, jonka personal trainer kuulee myöhemmin kevättalvella, kun asiakkaan kanssa tavataan ensimmäisen kerran ja käydään läpi taustatietoja. Uutena vuotena on aloitettu ns. "uusi elämä". Tai siis, se piti aloittaa.Hetken ajan treenattiin "kovaa" ja syötiin "vähemmän", mutta sitten katosi motivaatio, kun tuloksia ei tullut. Sen sijaan tuli flunssa, ja salikengät jäivätkin hyllylle pölyttymään.

Uusi minä -tyyppinen ajattelu tuntuu virkistävältä. Uusi vuosi tarjoaa loistavan tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä ja kattaa pöytä aivan uudella tavalla. Mutta usein homma lopahtaa jo muutaman viikon jälkeen – eikä ihme. On tyypillistä ajatella, että kaikki on laitettava uusiksi jo sillä samalla hetkellä. Homma aloitetaan paastoilla, tiukoilla dieeteillä ja rankalla liikunnalla. Sitten tulee seinä vastaan, ja vanhat tottumukset palaavat takaisin jo muutamissa viikoissa.

Monesti ongelma on, että tulevalle elämäntapamuutokselle ei suoda paljoakaan ajatusta. Tai sitten halu muutoksen kumpuaa itseen liittyvistä negatiivisista tuntemuksia ja oma olemus etoo niin, että asialle on pakko tehdä jotain.Jotta elämäntavasta tulisi pysyvä, olisi tärkeää pohtia – ja vaikka kirjoittaa ylös – mikä on elämäntapamuutoksen idea. Miksi sitä tarvitaan? Mitä se antaa? Ja ylipäätään, millainen se uusi elämäntapa sitten olisi, jotta sitä todella voisi noudattaa kauemminkin kuin tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa.

Ennen lähtölaukausta on myös pyristeltävä eroon negatiivisesta itsepuhelusta, sillä sysimusta mieli on huono tsemppari. Ajattele, jos valmentajasi haukkuisi sinua tutisevaksi rasvakalaksi ja ällöttelisi reisiäsi. Kuulostaa kauhealta, eikö? Silti moni puhuu itselleen juuri niin: latistavasti ja rumasti. Kukapa nyt niin kertakaikkiaan epämiellyttävälle ja inhottavalle tapaukselle soisikaan mitään hyvää?Positiivisuus ja positiivinen itsepuhelu kannattaa.Elämäntapamuutosta tehdessä olisikin tärkeää keskittyä niihin seikkoihin, jotka vaativat korjaamista tai viilaamista, eikä yrittää kerralla panna uusiksi kaikkea. Hieman vähemmän radikaaleillakin muutoksilla voi saada tuloksia aikaan – ja vieläpä pysyvästi.

Terveisiä personal trainerille

Uusi vuosi ja ihmisten tarmokkuus aloittaa uusi elämä ovat tietysti loistojuttuja. Asiakashankinta käy tähän aikaan vuodesta kuumimmillaan ja on ilo auttaa motivaatiota puhkuvia liikkujia pääsemään tavoitteisiinsa. Mutta kuinka meidän personal trainereiden sitten tulisi edetä, kun asiakkaaksi tulee henkilö, joka haluaa "uuden elämän"?

Siinä missä monet elämäntapamuutoksen tekijät haaveilevat nopeista tuloksista, voivat ne kutitella houkuttavasti myös valmentajan mieltä. On hykerryttävä ajatus, että kerralla voisi laittaa uusiksi aivan kaiken.Kun aloitin personal trainerina ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessani, oli juurikin tammikuu, muutosten kuukausi. Sain kerralla läjäpäin asiakkaita, joista monella oli tavoitteena elämäntapamuutos. Ja monella oli myös hyvin korkealentoiset suunnitelmat siitä, kuinka tätä elämäntapamuutosta lähdettäisiin toteuttamaan.

Kokemattomana personal trainerina lähdin helposti myötäilemään asiakasta. Moni vakuutti pystyvänsä liikkumaan 5–7 kertaa viikossa ja moni halusi muuttaa ruokavalionsa aivan päälaelleen. Yritin ehdottaa hieman pehmeämpää liikkeelle lähtöä, mutta en saanut myytyä ajatusta pöydän toiselle puolelle. Ja niin minä tein työtä käskettyä ja iskin pöytään sellaisen ohjelman, että varmasti tuntuu! Muutaman kuukauden päästä asiakas alkoi perua ja vaihdella aikoja. Lopulta häntä ei enää näkynyt lainkaan – enkä ihmettele miksi.

Esitietojen keruuta ja ihmistuntemusta ei voi tarpeeksi korostaa. On selvitettävä huolellisesti, mitkä resurssit henkilöllä on toteuttaa  elämäntapamuutosta; millainen on asiakkaan liikunnallinen tausta ja elämäntilanne; mikä hänen tavoitteensa on ja mitkä ovat suurimmat esteet tavoitteeseen pääsyssä. On osattava kysyä oikeat kysymykset, jotta päästään pureutumaan ongelman ytimeen ja vältettäisiin karikot. On ymmärrettävä, että kaikilla ei ole valmiuksia suureen elämäntapamuutokseen ja silloin on lähdettävä kokoamaan uutta elämäntapaa pala palalta.

Personal trainerin tulee olla rohkea, vaikka asiakas kyseenalaistaisikin hitaamman liikkeelle lähtemisen ja pienemmät muutokset. Hyvät perustelut ja omien päätösten takana seisominen ovatkin tärkeässä asemassa.

Joskus on ymmärrettävä toimia jarruna, eikä vain lyödä lisää bensaa liekkeihin. On tunnistettava, milloin on puhtia uhkuvien tsemppipuheiden aika ja milloin on painettava jarrua. Näitä molempia ominaisuuksia tarvitaan. On vain osattava vainuta, milloin on minkäkin aika.