Kehotus tehdä parhaansa ei tuota toivottuja tuloksia. Trainer4You-kouluttaja Lasse Seppänen perustelee, miksi on näin.

Olet ehkä joskus kuullut kannustukseksi tarkoitetun lauseen "tee parhaasi!". Mahdollisesti olet itse viljellyt kyseistä motivaatiolausetta ystävällesi, lapsellesi tai asiakkaallesi. Näin muistan joskus itsekin tehneeni. Usein kuulee myös tv-haastatteluissa urheilijoiden sanovan, että "teemme parhaamme ja katsotaan mihin se riittää".

Toivon, että lopetat kyseisen maneerin viljelemisen. Syy tähän on hyvin yksinkertainen.

"Tee parhaasi" ei ole riittävän spesifi tavoite

"Tee parhaasi" -maneerin perimmäinen tarkoitus lienee inspiroida ihmistä asettamatta hänelle itselleen liikaa paineita. Parhaansa tekeminen on kuitenkin todella epämääräinen kehotus. Yhtä epämääräinen kuin sään kuvaaminen "syksyiseksi". Se, mitä syksyinen keli tarkoittaa, on hyvin yksilöllistä. Ja epämääräistä. Toiselle syksy merkitsee räntää, loskaa ja myrskypilviä. Toinen mieltää syksyisen kelin ruskan, auringon ja aamupakkasten kirkastamana vuodenaikana.  Epämääräinen ohje tosiasiassa lisää yksilön sisäisiä paineita, sillä ohjeella ei ole selkeitä rajoja eikä määränpäätä.

Kun "inspiroiva" motivointikeinomme on epämääräinen, motivoitava henkilö ei tiedä, mikä on riittävän hyvä, vai onko sellaista ollenkaan. Lisäksi henkilö ei tiedä mihin olla tyytymätön. Siis milloin hän on epäonnistunut."

Tee parhaasi" kannustaa tekemään asiat tasolla, joka tyydyttää muita. Sen sijaan spesifimpi kannustus esimerkiksi ampumahiihtäjälle sanomalla "tiedän, että pystyt ampumaan nollat (kaikki taulut alas) väsyneenäkin, joten tee vain normaali suorituksesi", saa urheilijan tietoiseksi siitä, mikä on tosiasiassa on tavoiteltavaa ja oman osaamistason olevan vähintään riittävä. Tällöin myös mahdollisuus tyytyä vähempään poistuu.

Samat ohjeet palautetaitoihin

Sama epäspesifisyys pätee myös palautteenannossa. Todetessamme asiakkaan onnistuneen suorituksen jälkeen, että "hyvin meni", olisi valmentajan syytä osata kertoa myös mikä (toiminta) meni hyvin ja miten se edistää esimerkiksi sporttisempaa olemusta (identiteetti), joka voi olla asiakkaan tavoite.

Tavoitteenasetteluun liittyvissä tutkimuksissa (Locke & Latham 2002) pidetään varmana havaintona sitä, että tavoite, joka johtaa todennäköisemmin tavoitteen saavuttamiseen koostuu kahdesta tekijästä: täsmällisyydestä ja riittävästä haastetasosta. Tavoitteen saavuttamisen kannalta ei ole väliä, onko tavoitteen asettanut henkilö itse vai esimerkiksi ulkopuolinen henkilö, kuten valmentaja.

Artikkelin kirjoittaja Lasse Seppänen kirjoittaa parhaillaan kirjaa Kestävä muutos, yhdessä Suurin pudottaja -tv-sarjan personal trainerina toimivan Mikko Nummenmaan kanssa.

Valmentajanäkökulmasta palautteenanto ja tavoitetaidot ovat samalla tavoin kehitettäviä ominaisuuksia kuin fyysisen kunnon kehittäminen, joten kaikilla meistä on mahdollisuus tulla erinomaisiksi motivoijiksi – kunhan tiedämme, kuinka motivoida ja asettaa motivoivia tavoitteita.