Millaista on kouluttautua personal traineriksi? Anna von Hertzen bloggaa kuulumisiaan ja tunnelmiaan pt-koulutuksesta.”Minkäköhän kokoisia hauiksia kaikilla on”, tuumailin hieman huolissani, kun astelin syyskuun alussa kohti ensimmäistä personal trainer -koulutuspäivää Espoon Keilaniemessä. 

Kun tein keväällä päätöksen alkaa opiskella personal traineriksi, ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt on muuten jumankeuta alettava huhkimaan kuntosalilla ainakin kolme kertaa viikossa. Eihän sinne koulutukseen kehtaa mennä, jos ei vedä leukoja myötä- ja vastaotteella kymmenen kutakin. Liikunta on minulle kaikki kaikessa, ja olen urheillut koko elämäni – pelaan jääkiekkoa, lenkkeilen, pyöräilen ja käyn kuntosalilla. En ole kuitenkaan koskaan ollut se televisiosta tuttu fitness-kimppu tiukissa trikoissa, joka punnertaa yhdellä kädellä ja pureksii toisella proteiinipatukkaa – ja luettelee tietysti kaikki lihasryhmät latinaksi.Uskaltaako tällainen taviskuntoilija lähteä tosiaan mukaan pt-koulutukseen? Entä jos kaikki muut ovatkin salihirmuja ja fysioterapeutteja ja urheiluhierojia ja mitä niitä ny on. Pro-tyyppejä.Ja minä kun en edelleenkään saa yhtään leukaa leveällä myötäotteella.Astuin sisään koulutustilaan ja skannasin huolestuneena nopeasti läpi kaikki muut kurssilaiset.Hmm. Hetkinen.Hehän näyttävät ihan tavallisilta ihmisiltä. Tuo on sairaanhoitaja, hän myyntipäällikkö, vanhustyöntekijä, opiskelija… Ja oli joukossa urheiluhierojakin, mutta kauhean mukava.Koulutuksen vetäjää Liina Sieversiä nauratti, kun kerroin hänelle koulutusta edeltäneistä peloistani. Sieversin mukaan suurin osa kouluttautujista yleensäkin on tavallisia ihmisiä, jotka haluavat oppia itsestään, urheilemisesta ja ravinnosta ja saada uuden, antoisan ammatin.Hengähdin tuolillani tyytyväisenä – olen oikeassa paikassa, ja uskallan kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. Aloitimme koulutuksen perusasioista, eikä meidän todellakaan tarvinnut osata vielä niitä lihasryhmiä latinaksi. Kaikelle on aikansa, ja nyt tärkeintä on aloittaa matka kohti uutta ja kiinnostavaa.Keskustelimme koulutuksen aluksi paljon asiasta, joka on alalla menestymisen kannalta huomattavasti oleellisempaa kuin se, että osaa neuvoa kyykkäyksen ja maastavedon.Personal trainerilla on totta kai oltava riittävästi tietotaitoa kuntoilemisesta, ravinnosta ja levosta. Vaikka osaisi vääntää timantinkovat saliohjelmat, mutta ei ole ihmisenä läsnä asiakkaalle, jäädään tuloksissa helposti puolitiehen.Ihmisen päätös hankkia avukseen personal trainer liittyy monesti isompaan muutokseen henkisellä puolella. Monella on portti auki elämänmuutokselle laajemminkin.”Kysy asiakkaalta, mitä hänelle kuuluu. Asiakas voi jo sen takia tulla takaisin. Ja pt voi usein olla ainoa ihminen, joka asiakkaalta sitä kysyy”, Liina huomautti.Liina otti esimerkiksi työkaverinsa, joka tapasi ensimmäistä kertaa uuden asiakkaan. Kollega sanoi asiakkaalle, että kiva kun tulit – ja asiakas alkoi itkeä. Hän itki kymmenen minuuttia. Toki kaikki eivät reagoi yhtä voimakkaasti, mutta kokemus paljastaa, kuinka isojen asioiden äärellä voidaan syvimmillään olla.Parhaimmillaan personal trainer saa olla kanssakulkijana matkalla, joka voi muuttaa asiakkaan koko elämän. Tällöin ei kannata toisen puhuessa vain vilkuilla kelloa ja kiirehtiä asettamaan tyyppiä punnerrusasentoon.Syvennymme myöhemmillä luennoilla psykologiseen puoleen, ja Liina kehotti käymään myös henkisen valmennuksen koulutuksen. Liina on itse urallaan työskennellyt monesti loppuun palaneiden ja arvoristiriitojen keskellä kamppailevien ihmisten kanssa. ”Monet suomalaiset voivat tosi huonosti”, hän totesi.Mutta! Huom! Obs! Personal trainer ei ole terapeutti, eikä hänen tarvitsekaan.Olen oman lyhyen elämäni aikana havainnut itse, että tärkeintä ei ole antaa vastauksia muiden ongelmiin. Tärkeintä on vain kuunnella ja kuulla – se monesti riittää. Meillä on usein vastaukset omassa sisimmässämme.Personal trainer -koulutus sopii siis erinomaisesti meille kaikille liikuntaan hurahtaneille, olipa hauis minkä kokoinen tahansa. Tärkein taito on olla läsnä.Toimii muuten muutenkin kuin vain pt:n työssä.