WHO:n mukaan stressiin liittyvät sairaudet ovat tällä hetkellä Euroopan yleisin sairauslomiin johtava syy. Uupumus ei koskaan synny yhdessä tai kahdessa yössä, vaan on usein tulosta jopa usean vuoden pinnistelystä omien voimavarojen ylärajoilla. Todellista määrää on vaikea tietää, sillä uupumus yksistään ei oikeuta sairauslomaan.

Mitä pidempään uupumus jatkuu, sitä syvemmäksi muuttuu pitkittyneen stressin tuottama psyykkinen ja fysiologinen häiriötila. Ahdistus ja toivottomuus lisääntyy ja tämä saattaa ilmetä ahdistuneisuutena ja masennuksena. Uupumuksen sijaan sairauslomatodistuksessa todennäköisesti lukeekin diagnoosina masennus tai ahdistuneisuushäiriö.

”Uupumus ei käytännössä koskaan hellitä, ellei jokin konkreettisissa olosuhteissa sekä omassa ajattelussa ja toiminnassa muutu.”

Tärkeimmät uupumukselle altistavat tekijät liitetään mielestäni liian usein pelkästään kuormittaviin työolosuhteisiin. Omassa asiakaskunnassani olen huomannut, että usein pelkästään työolosuhteiden kuormittavuus ei yksin uuvuta. Työelämän kuormitus alkaa pikkuhiljaa kuormittaa myös muita elämän osa-alueita tai toisinpäin. Läheisen kuolema, eroprosessi puolisosta, kiintymyssuhteisiin liittyvät ongelmat ihmissuhteissa – nämä kaikki alkavat pikkuhiljaa nakertaa henkisiä voimia. Liitettynä kuormittavaan työhön ja mahdollisesti kovatehoiseen liikuntaan seinä tulee jossain vaiheessa vastaan. Usein vuorovaikutuksellisiin tekijöihin liittyvät ongelmat näkyvät niin henkilökohtaisessa - kuin työelämässäkin.

Mitä uupumus on konkreettisesti?

Stressioireilun keskiössä ovat erityisesti keskushermostoa, hormonijärjestelmää sekä immuunipuolustusta hyödyntävät säätelyjärjestelmät. Oireiden syvenemiseen vaikuttaa myös liian vähäisellä tai heikkolaatuisella unella hankittu palautumisvaje.

Kehon erittämiä stressihormoneita ovat adrenaliini, noradrenaliini sekä kortisoli, joista etenkin kortisoli on keskeinen hormoni stressin pitkäaikaisvaikutusten synnyssä. Kortisolia tarvitaan vireystilan, aineenvaihdunnan, verensokerin, munuaisten toiminnan ja verenpaineen säätelyssä. Liian korkeana jatkuva kortisolin eritys nostaa verenpainetta, nostattaa kakkostyypin diabeteksen riskiä, heikentää immuunipuolustusta ja tuottaa unihäiriöitä.

Voidaankin todeta, että virittyminen on meille harvoin ongelma. Rauhoittuminen, kehon kierrosten laskeminen sekä palautumisen optimoiminen ovat sen sijaan nykypäivän virikkeitä jatkuvasti syöttävässä ja suorituskeskeisyyttä korostavassa yhteiskunnassa monen keholle ja mielelle liian haastavaa.

Uupumuksesta toipuminen on harvoin paluu entisiin tapoihin ja tottumuksiin. Uupumus ei käytännössä koskaan hellitä, ellei jokin konkreettisissa olosuhteissa sekä omassa ajattelussa ja toiminnassa muutu. Uupumus voi johtaa oivaltavampaan, aidompaan ja kaikin puolin tyydyttävämpään elämään, mikäli positiivisia muutoksia saadaan pysyväksi osaksi elämää. Ovat tehdyt muutokset sitten suuria tai pieniä, niitä täytyy olla riittävästi uuden tasapainon löytymiseksi.

Uupumus - aivojen rakenne ja toiminta

Hippokampus ja mantelitumake säätelevät aivoissamme tunneaivoiksi kutsutulla alueella stressin kokemuksen tunteita. Tunneaivojen ansioista me koemme asiat mukavaksi tai epämukavaksi, puoleensavetäviksi tai luotaantyöntäviksi. Myös tunteita kuten pelkoa, vihaa, inhoa ja surua käsitellään tällä alueella aivoissamme.

”Ihmisen ollessa pahasti ylikuormittunut tai traumatisoitunut, tunneaivot voivat herkistyä niin, että stressireaktio laukeaa vähäisimmästäkin ärsykkeestä.”

Hippokampus on keskeinen muistin ja stressinsäätelyn kannalta. Mantelitumake määrittää tunnemerkityksiä. Hippokampus avustaa mantelitumaketta vertaamalla uusia tietoja aiempiin kokemuksiin ja toisaalta myös jarruttaa tarvittaessa mantelitumakkeen lähettämiä nopeita viestejä.

Hippokampus ja mantelitumake vastaavat niin virittymistä kuin palautumistakin koskevien käskyjen antamisesta autonomiseen hermostoon ja sitä kautta sisäeritysjärjestelmään. Ne erittävät jonkin verran myös palautumisen kannalta tärkeää, rakkaushormoniksikin kutsuttua, oksitosiinia.

Ihmisen ollessa pahasti ylikuormittunut tai traumatisoitunut, tunneaivot voivat herkistyä niin, että stressireaktio laukeaa vähäisimmästäkin ärsykkeestä. Toleranssi häiriötekijöille on nollassa, eikä siihen voi millään järkeilyllä vaikuttaa. Stressitila vähentää myös kasvuhormonin ja sukupuolihormonien tuotantoa. Stressitila ikään kuin viestittää keholle, että tässä kohtaa ei ole nyt tärkeää huolehtia esimerkiksi suvunjatkamisesta, vaan ihan ensisijaisesti pysyttävä hengissä.

Aivoja kuvantamalla on havaittu uupuneiden aivojen herkistyvän vihaisille äänille. Uupumus rapauttaa turvallisuuden tunnetta ja rohkeuden sekä luovuuden tunteet alkavat heiketä. Muistitoiminnot heikkenevät. Pahimmillaan ollaan tilanteessa, jossa toistuvasti unohdetaan, että edes olisi ollut jotain muistettavaa.