Koska kaikilla on mahdollisuus esittää mielipide – ja kaikki esittävät sen.

Samalla voisi kysyä, että miksi nykyään on niin paljon kouluttajia ja kaiken maailman guruja?

Koska se on mahdollista. Puolet väestöstä kutsuu itseään ammattilaisiksi, vaikka koulutus ja tietotaso vaihtelevat todella paljon. Aito asiantuntija kyseenalaistaa koulutuksen ja suhtautuu siihen kriittisesti. On siis osittain asiantuntijoiden vika, että maailmassa on paljon pilipalikouluttajia, jotka perustavat oman osaamisensa omaan kokemukseen ja muutamiin kursseihin. Ei ole mitenkään mahdollista, että tällainen henkilö pystyy ilman 10–15 vuoden perehtymistä tietämään aiheesta niin paljon, että sitä on mahdollista opettaa ja kouluttaa suvereenisti saman alan ammattilaisille.

Nykyään varsinkin ulkomailla on paljon ”kouluttajia”, joilla ei ole itsellään välttämättä minkäänlaista koulutusta. Monet Internetin kouluttamattomat personal trainerit (eivät tietenkään kaikki, yleistän) ovat markkinamiehiä, jotka kilpailevat asiakkaista välillä enemmän viestinnän keinoin kuin ammattitaidolla. Kyse ei ole välttämättä moraalittomuudesta ja siitä etteikö henkilöä kiinnostaisi muu kuin raha. Kun tarpeeksi uskoo asiaansa, omista valheista tai tietämättömyydestä tulee itselleen totta. Tällaisissa näennäisillä terveysviestijöillä saattaa olla rapakon takana miljoonia seurauksia, ja kun he verhoavat hatusta vetäistyt teoriansa tieteeseen ja näyttävät hyviltä, niin heitä on helppo uskoa.

Artikkeli on ote kirjasta Miksi elämisestä tuli niin hankalaa?

Ammattilaisuus on nykyään todella liukuva käsite ja osa itseään sellaiseksi kutsuva ei osaa edes keskustella muiden ammattilaisten kanssa. Nykyaikainen, sosiaalisen median mahdollistama keskustelutekniikka on usein sellainen, että ensin esitetään väite ilman lähdettä. Sitten kun joku sen kyseenalaistaa, väitteen esittäjä kaivaa jotain epämääräistä perustelua esiin. Kun tämä perustelu kyseenalaistetaan, perustelun esittäjä uhriutuu ja keksii omituisia esimerkkejä, kunnes lopulta suuttuu ja poistuu tilanteesta, tai jopa estää kokonaan keskustelukumppanin viestit. Tämä kertoo aina vain sen, että väitteen esittäjä ei oikeasti ymmärrä mistä on kyse, ja/tai hänen väitteensä ei kestä päivänvaloa tai lähempää tarkastelua.

Nykyaikainen valmennusmetodi on monella sen sijaan sellainen, että ensin haalitaan etänä isoon ryhmään paljon porukkaa, sitten aletaan antaa ympäripyöreitä tai jopa ristiriitaisia ohjeita, joiden tarkoituksena on siirtää vastuu kuulijalle. Otetaan rahat pois ja jos homma ei toiminut, niin asiakas ei vain osannut tai noudattanut ohjeita. Onneksi nämä tällaiset tapaukset ovat vielä vähemmistössä, koska vaikka ihminen laumaeläin onkin, niinmuutamien kuukausien tai vuosien jälkeen hän yleensä tajuaa homman todellisen luonteen. Tästä syystä tasaisin väliajoin joku keksii mukamas uuden valmennuksen, eli paketoi jonkun vanhan metodin uuteen ja hienoon pakettiin.

Seuratessa touhua etäämpää, valitettavasti huomaa moraalittomien tekevän joskus miljoonatiliä ja ne jotka eivät myy itseään niin helposti, jäävät nuolemaan näppejään. Kyse on tasapainosta, sillä harva pystyy olemaan täysin neutraali ja puolueeton. Ymmärrän kyllä, että jos on esimerkiksi perhe elätettävänä ja asuntolaina painaa päälle, tekee mieli lipsua ja lähteä arveluttavalle tielle. En tiedä voiko sitä kukaan oikein tuomitakaan jos toimii lain puitteissa, koska tyhmähän se on joka ei vastaa kysyntään. Kaupallisuuden kritisoiminen on tavallaan turhaa, koska koko maailmantalous perustuu vaihdantaan.

Onko kaiken takana kuitenkin salaliitto?

Kokonaan toinen asia ovat sitten nämä salaliittoteoreetikot, jotka näkevät lähes jokaisen teollisuuden olevan salaliitto ihmisiä ja ihmisten terveyttä kohtaan. Usein he ovat sitä mieltä, että isot yritykset ja valtiot haluavatkin pitää ihmisiä sairaina, koska heidän hoitamisensa on niin hyvä business. Yleensä heidän logiikkansa on monessa suhteessa hyvinkin ontuvaa, eikä heidän kanssaan oikein pysty edes keskustelemaan asioista, koska he vetävät marttyyrivaihteen päälle ja alkavat ulista, että totta kai heidät kyseenalaistetaan ja ihmiset ei vaan ymmärrä. En missään nimessä väitä etteikö salaliittoja olisi olemassa tai etteikö media ohjailisi meitä, mutta analyyttinen ja kriittinen ihminen kyllä ymmärtää mikä ero on salaliitolla, jolla on tarkoitus peitellä esimerkiksi terroristijohtajan murhaa ja salaliitolla, jonka mukaan mystinen herrarotu lisää ruokaan mikrosiruja.

Salaliittoihin uskova guru on yleensä erilaisten kognitiivisten harhojen vallassa. Niistä on kirjoitettu kirjassa jo aikaisemmin, mutta tässä yhteydessä voisi tuoda esille vielä projektioharhan, jossa salaliittoa peilataan muihin itsensä kautta, olettaen että se koskee ihmistä itseään. Uskotaan vahvasti, että olisi itse esimerkiksi paremmassa kunnossa ilman salaliittoa, on mukamas nähnyt asian itse tai puhunut siihen kuuluvien ihmisten kanssa, joten salaliiton täytyy olla totta ja se koskettaa kaikkia. Olipa kyseessä salaliitto tai ei, niin asiansa osaava henkilö kykenee harhoistaan huolimatta esittämään asiansa uskottavasti mikäli tuntee yleisönsä. Tunneihmisille asia tulee esittää tunteisiin vetoavan tarinan muodossa, narratiivina. Harva jäsentää asioita systemaattisesti tai edes järkeilee analyyttisesti. Moni uskoo tottumuksen vuoksi vanhaan ja sen takia heille on helpompi syöttää monia virheellisiä asioita. Ihmiset mielivät päästä helpolla, joten he haluavat valmiita sääntöjä ja valmiiksi suodatettua tietoa, jossa mahdollisesti verrataan vastakohtia (hyvä ja paha). Jos tieto voidaan vielä esittää näennäisesti luotettavalta taholta ja mukana on todistajanlausuntoja, niin tällähän myydään jo ihan mitä vain.

Millaisia sitten ovat perusteettomat todisteet?

Mieti vaikkapa postin mukana aikoinaan tulleita kuponkiuutisia, joissa mainostettiin muun muassa erilaisia laihdutusvalmisteita. Myytävä artikkeli esitettiin siten, että tieto tuotteen toimivuudesta on ollut olemassa jo vuosituhansia (vanhaan uskominen, luonnollisuus hyvä) ja nyt sitä on tutkittu vakuuttavin tuloksin jossain yliopistossa tutkijan X toimesta (vedotaan auktoriteettiin, luottamus). Erinomaisuutta perustellaan näennäisellä tieteellä (luottamus) jonka myötä on nyt tuotu valmis tuote markkinoille (valmiiksi suodatettu tieto). Mukana on yksi sivu keksittyjä ja positiivisia käyttökokemuksia (todistajanlausunto) ja päälle lyödään erikoistarjous hyvällä hinnalla. Oikealle kohderyhmälle tämä uppoaa kuin kuuma veitsi marsipaanieläimeen.

Juuri kukaan ei kyseenalaista, onko tutkijaa tai yliopistoa edes oikeasti olemassa, onko tutkimuksia todella tehty ja mistä ihan oikeasti on kyse. Positiivisella tykityksellä ja tarinalla saadaan ihminen ostamaan jo ennen kuin hän edes tietää mitä on ostamassa. Mistä sitten johtuu, että joku saa rahastustuotteilla onnen tai hyvän tuloksen? Monesta asiasta. Emme ensinnäkään tiedä valehtelevatko he. Onko tuotetta edes käytetty vai kerrotaanko sitä mitä halutaan tai mistä on maksettu. Aika monen moraali häilyy, mikäli sen myötä voidaan näyttää hyvältä muiden silmissä tai kukkaro täytyy rahasta. On mahdollista, että he ovat oikeasti onnistuneet, mutta eivät mainitse muista mahdollisista samaan aikaan tehdyistä elintapamuutoksista.Tai sitten kyse on puhtaasta sattumasta, jolla ei voi olla kausaliteettia, mutta joka luonnollisesti sellaiseksi omassa päässä käännetään; ostin tuotteen → onnistuin → se on tuotteen ansiota. Asioita pyritään selittämään aina jollain. Jos joku haluaa myydä jotain, niin mukaan tulisi saada jotain tieteellistä tukea, koska se toimii. Läheskään aina sitä ei ole saatavilla, joten etsitään jostain näennäistiedettä tukemaan omaa väitettä.