Amerikan Suurin pudottaja -ohjelman armoton ja rääväsuinen personal trainer, Jillian Michaels, on ollut jo pitkään idolini. Hän ei armahda valmennettaviaan, ei siedä mielen heikkoutta, sen paremmin kuin kehonkaan, eikä halua kuulla syitä eikä selityksiä. Juuri tuollainen personal trainer minäkin haluan olla – tai ainakin luulin haluavani.Tiedän ja osaan jo paljon. Enää puuttui vain virallinen todistus osaamisestani, joten ilmoittauduin tammikuussa 2017 alkavaan Trainer4You:n personal trainer koulutusputkeen.On ensimmäinen koulutusviikonloppu ja heti päästään tekemisen tasolle. Menemmekin ulos tekemään sykeohjattua kestävyystreeniä. Helppo nakki! Ajattelin - liikunhan niin paljon, että kuntonikin on erinomaisen hyvä. Mittarit ranteeseen ja liikkeelle. Kävelystä kevyeen hölkkään ja juoksuspurtteihin. Sykemittarissani täytyy varmaankin olla jotakin vikaa, sillä jo kevyessä hölkässä sykkeet paukkuvat yllättävän korkealla. Ei muuta kun kouluttajaa hihasta kiinni ja ihmettelemään missä vika. Ope esittää tarkentavia kysymyksiä tavastani liikkua. Auts, nyt kirpaisee! Vika ei olekaan mittarissani, vaan tavassani liikkua. Enemmän, useammin, lujempaa ja kovempaa... Siinäpä se. Olen rakentanut ”taloni hiekalle” eli peruskunnon rakentaminen on jäänyt tyystin tekemättä. Siitä syystä sykkeeni huitelevat turhan korkealla tasolla suhteessa vauhtiin.Siis mitä? Onko minun myönnettävä, että olen liikkunut väärin ja etten tiedä ja osaakaan ihan kaikkea? Olen siis kiivennyt peppu edellä puuhun. Siispä härkää sarvista, puusta alas ja ensimmäisenä kotitehtävänä peruskunnon rakentamisen ja omakohtaisen ihmiskokeen nro.1 kimppuun.Sykerajat paperilla mukanani suuntaan kohti salia ja päädyn tekemään peruskuntoharjoitusta crosstrainerille. Ensimmäisten minuuttien aikana sykkeet meinaavat karata jo vauhtikestävyyden puolelle ja vieressäni polkeva mummokin painelee menemään rivakammalla tahdilla kuin minä - säälittävää! Peruskunnon harjoittamisen lisäksi huomaan, että tästä tulikin samalla osin myös mentaalivalmennusta.Havahdun pääni sisäisille ajatuskuviolle: Kuinka tällainen ”hiippailu” on mistään kotoisin? Ei tunnu missään, ei tule hiki, ei tästä mitään tule, eikä tästä voi olla mitään hyötyäkään. Koska idea armottoman valmentajan identiteetistä muistuttaa itsestään, en suostu antamaan periksi. 45-minuutin peruskuntoharjoitteen jälkeen huomaan kuitenkin pyyhkiväni hikeä ja sykekin pysyi oikealla tasolla. Seuraavat kerrat menevätkin jo ilman sadattelua. Teen pk-harjoitteet sitten salilla tai ulkona, on mukava huomata, miten mukavalta tuntuu mennä joskus rauhallisemminkin. Keho ja mieli kiittävät!Koulutuksessa siirrytään seuraavalla kerralla kuntosaliharjoittelujakson kimppuun. Jep, helppo homma, ajattelin. Onhan sitä tullut ravattua aikanaan salilla paljonkin. Vatsa sisään, muista selän neutraali asento, linjaus kakkosvarpaaseeen, huomioi käsien, olkapäiden sekä jalkojen asento ja ai niin, pitäisihän tässä muistaa vielä hengittääkin....Ei ole todellista! Enkö osaa tätäkään? Seuraa jälleen kotiläksy ja omakohtainen ihmiskoe nro.2 Opettele pois vääränlaisista salitekniikoista. Kurssikaverin ja oppikirjan kanssa salille siis. Nyt on oltava ajatuskin mukana tekemisessä. Miten yksittäisissä liikkeissäkin voi olla näin monta eri osa aluetta, jotka pitäisi kaikki muistaa ja ottaa huomioon? Oma saliharjoittelu saa täysin uuden ulottuvuuden. Harjoitusasiakkaan kohdalla tekniikoiden tarkkuus nouseekin prioriteeteissa korkeimmalle. Nyt ymmärrän täysin uudella tavalla tämänkin osa-alueen.Seuraavilla jaksoilla opiskellaan anatomiaa, fysiologiaa, lihaskuntoharjoittelun perusteita ja tekniikoita, kestävyysharjoittelua, sydän- ja verenkiertoelimistöä, harjoittelun jaksottamista, liikeanalyysejä, raskausajan liikunnan, korkean verenpaineen ja diabeteksen erityispiirteitä, lihashuoltoa ja palautumista, ravintovalmennusta, myyntiä ja markkinointia, tehdään kuntotestauksia jne.Vaikka välillä tiedon määrä tuskastuttaa ja epäilykset omasta oppimisesta nousevat mieleen, on upeaa huomata miten kokonaisvaltaista Trainer4You:n koulutus on. Sitä luulee tietävänsä ja siltikään ei tiedä, luulee osaavansa ja siltikään ei osaa. Pikkuhiljaa tiedän ja osaan kuitenkin yhä enemmän. Kaiken tähän asti saadun tiedon ja opitun pohjalta oma maailmankuvani liikunnan, ravinnon ja levon osalta on heittänyt totaalisesti häränpyllyä.Kaiken opitun keskellä olen oppinut paljon myös itsestäni. Kyseenalaistanut omia ajatuksiani, uskomuksiani, tekemisiäni sekä myös sitä, millainen personal trainer haluan tulevaisuudessa olla. Ei todellakaan kivuton prosessi, mutta sitäkin antoisampi.Trainer4Youn Personal trainer -koulutuksen ansiosta tulevaisuuden haaveeni armottomasta, asiakastaan piiskaavasta trainerista on täysin muuttunut. Haluan ja aion olla ihmisen kokonaisvaltaisesti huomioon ottava personal trainer; kuuntelija, kannustaja ja kanssakulkija. Jillian Michaels pysyköön siis lestissään. Somen kaikille samanlaista ”pika-apua” tarjoavat ohjelmat pelkkine sali- ja ruokavalio-ohjeineen eivät nekään ole minun juttuni.Ymmärrän myös, että muutos ei tarkoita kaikkien asioiden muuttamista kerralla tai kaiken muuttamista ylipäätään. Muutos on prosessi, joka tapahtuu yksi asia kerrallaan, kullekin itselleen sopivassa tahdissa.Minulle ihminen kokonaisuutena on tärkeä: Mitkä ovat syyt ja arvot asiakkaani tavoitteiden sekä toiveiden takana? Mikä on toisin, kun ne on saavutettu? Miksi tähän tilanteeseen, joka kaipaa muutosta on tultu? Palautuuko ja nukkuuko asiakkaani riittävästi? Entä millainen on hänen nauttimansa ravinnon laatu, määrä ja ylipäätään suhde ruokaan? Kysymykset luovat yksilöllisyyttä ja vastaukset ovat työkaluja muutosprosessin tukena.Trainer4You Personal trainer -koulutus on opettanut minua olemaan myös itseäni kohtaan armollisempi. Tavoitteiden saavuttaminen ei tarkoita hampaat irvessä puskemista, verta, hikeä ja kyyneleitä. Apinanraivolla tekeminen on muuttunut maltilla tekemiseksi, kehoa ja mieltä kuunnellen. Järki ja ymmärrys on astunut esiin. Luulemisen tilalle tuli tieto. Vähemmällä saa sittenkin enemmän.