Liikunta ja urheilu ovat Suomessa tärkeässä asemassa, mutta niiden välillä on ero, joka usein unohtuu. Kummallakin on oma merkityksensä hyvinvoinnille, mutta käytännössä liikunnan arvo hukkuu liian helposti urheilun, erityisesti kilpa- ja huippu-urheilun varjoon. Keskustelut liikunnasta kääntyvät usein huomaamatta kilpaurheiluun ja kansainvälisiin saavutuksiin. Tämä ajatusvirhe voi estää meitä ymmärtämästä, miten monipuolinen liikunnan kenttä on ja kuinka laajasti sen hyötyjä voisi edistää.

Kunnat, liikunta- ja urheilujärjestöt ja liikuntayrittäjät – jokaisella on oma roolinsa

Liikunta- ja urheilukenttä on monimuotoinen, ja sen toimijoilla on erilaiset mutta toisiaan täydentävät tehtävät. Kunnat voivat luoda puitteet, joissa liikunta on saavutettavaa jokaiselle, ja urheiluseurat tarjoavat matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia sekä tavoitteellista liikuntaa. Urheilu on myös paljon muuta kuin huippu-urheilua – se on yhteisöllistä toimintaa, harrastamista ja ilon tuottamista eri ikäryhmille. Urheiluseurat tekevät arvokasta työtä liikuttaen tuhansia suomalaisia arjessa.

Liikuntayrittäjät tuovat liikunnan arkeen joustavasti ja yksilöllisesti

Liikuntayrittäjät tarjoavat monipuolisia ja arkea tukevia hyvinvointi- ja liikuntapalveluja sekä olosuhteita ja digitaalisia ratkaisuja, jotka voivat täydentää julkisten toimijoiden ja urheiluseurojen tarjoamaa liikuntaa. He tuovat liikunnan jokapäiväiseksi osaksi ihmisten elämää tarjoamalla erilaisia palveluja ja olosuhteita, kuten liikuntapaikkoja, kuntouttavaa liikuntaa, koulutusta, välineitä, virtuaali- ja työhyvinvointipalveluja, ryhmäliikuntatunteja ja stressinhallintaa. Yrittäjät kantavat itse taloudellista riskiä ja tekevät merkittäviä investointeja, joiden hyödyt heijastuvat suoraan yhteiskuntaan. Silti liikuntayrittäjien panos jää usein näkymättömäksi, koska yhteiskunnan rakenteet eivät tunnista heidän erityisrooliaan.

Historiallinen ajattelumalli kaipaa päivitystä

Perinteinen ajattelu, jossa kunnat rakentavat olosuhteet ja urheiluseurat vastaavat palveluista, on aikansa elänyt. Tämä malli jättää huomiotta liikuntayrittäjät, jotka vastaavat monipuolistuvaan liikuntakysyntään nopeasti ja tehokkaasti. On tärkeää tunnustaa, että liikunta on laaja kenttä, joka kattaa niin arjen aktiivisuutta, hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kuin tavoitteellista harrastus- ja kilpailutoimintaa – eikä kumpikaan sulje toista pois. Jokaisella toimijalla on tässä kokonaisuudessa oma tärkeä tehtävänsä. Yhteistyöllä ja tiedolla johtamisella voidaan luoda kokonaisvaltainen liikuntakulttuuri ja tukea kansalaisten  hyvinvointia.

Toimia tarvitaan, ei vain puheita

Liikkumattomuuden kustannukset – niin taloudelliset kuin inhimilliset – ovat kestämättömiä. Tarvitaan pieniä ja mitattavia tekoja, kuten yhteisöllisiä liikuntatunteja työpaikoille, koulujen aktiivisen arjen tukemista ja erilaisia liikuntamahdollisuuksia kaikille ikäryhmille.

Tämä on kutsuhuuto päättäjille, yrityksille ja kaikille suomalaisille: Tehdään ero liikunnan ja urheilun välille ilman vastakkainasettelua ja tuetaan aktiivista arkea jokaisen arjessa. Meidän ei tarvitse kaikkien olla huippu-urheilijoita tai kilpaurheilijoita, mutta meidän kaikkien tulisi liikkua terveyden kannalta riittävästi. Liikunta ja urheilu täydentävät toisiaan, ja molempien hyödyt ulottuvat koko yhteiskuntaan. Kuntien, liikunta- ja urheilujärjestöjen ja liikuntayrittäjien yhteistyöllä voimme saada liikkeelle koko Suomen – ja luoda kulttuurin, jossa liikkuminen nähdään kansanterveyden  ja kansantalouden kivijalkana.