Kun oma ura päättyi Sami Alalauri pohti pitkään, miten jatkossa voisi jakaa muille tietoa ja kokemusta. Tie vei opettajaksi, personal traineriksi ja lopulta jääkiekkopelaajien fysiikkavalmentajaksi.

Sami Alalauri pelasi pitkään päätyökseen jääkiekkoa Kärppien edustusjoukkueessa. Lopulta peli ei enää kulkenut. Ainakaan riittävän hyvin. Taustalla oli paha loukkaantuminen ja Samin omat rajat pelaajana tulivat vastaan. Siihen aikaan Juhani Tamminen toimi Kärppien valmentajana.

"Hän pyysi minut valmentajakoppiin ja sanoi, että jos ei joukkueeseen tule malaria, et pääse pelaamaan. Minä sitten mietin asiaa ja totesin, että eipä ole joukkueessa kovin paljon malariaa ollut. Aluksi asia tuntui pahalta, mutta olen jälkeenpäin ollut kiitollinen Tamille. Hän olisi myös auttanut uuden seuran etsinnässä mutta päädyin siihen, että on aika tehdä jotain muuta", Sami kertoo.

Siihen päättyi Samin ura jääkiekkoilijana. Hän ryhtyi miettimään, miten voisi toimia ja työskennellä liikunnan parissa. Pikkuhiljaa palaset loksahtivat kohdilleen.

Nyt Sami työskentelee päätöikseen nuorten parissa, liikunnan- ja terveystiedon opettajana. Lisäksi hän omistaa puolet liikuntapalveluyritys Prässi Oy:stä, jossa hän työskentelee omien asiakkaidensa kanssa. Samin pt-valmennettavista yhä suurempi osa on viime vuosina ollut urheilijoita.

Pelaajataustan avulla tavoitteisiin

Sami on Trainer4Youn kouluttama personal trainer, ravintovalmentaja ja kahvakuulaohjaaja. Samin valmennettavista urheilijoista suurin osa on jääkiekkoilijoita. Tämä selittyy luonnollisesti hänen omalla lajitaustallaan.

"Harjoittelua on tullut mietittyä todella paljon silloin, kun itse vielä pelasin. Mietin, että ehkä asioita voisi tehdä myös eri tavalla. Ja pohdin sitä, miten voisin jakaa omat kokemukseni muiden kanssa. Se oli haaveeni", Sami kertoo.

Omasta urheilutaustasta on hyötyä, kun toimitaan pelaajien kanssa."

Urheilutaustasta on lätkäasiakkaiden kanssa hyötyä pelin kautta. Koska olen itse pelannut pitkään, minulla on kyky ymmärtää peliä ja havainnoida asioita. Tiedän, mitä ominaisuuksia pelissä tarvitaan ja osaan hahmottaa, miten tavoite olisi mahdollista saavuttaa", Sami kuvailee.

Peli määrittää toiminnan

Urheilijoiden fysiikkavalmennukset alkoivat toteutua toden teolla toissa kesänä. Sami kartoitti tilannetta ja tiedusteli, löytyisikö tarvetta fysiikkavalmennukselle. Ja löytyihän sitä. Samin ideoita pidettiin hyvänä ja siitä hommat lähtivät rullaamaan. Valmennettavien joukossa onkin varsin nimekkäitä pelaajia kuten esimerkiksi Pekka Rinne, Jussi Jokinen ja Juhamatti Aaltonen.

Fysiikkavalmentajan työ on laaja kokonaisuus. Valmennus on osa kokonaisuutta, ei irrallinen pala. Valmentajan on tärkeää tuntea pelaaja ja pelaajan keho.

"Isoin ajatus fysiikkavalmennuksessa on se, että kaikella mitä tehdään pyritään auttamaan pelaajaa kentällä. Peli on tärkein ja määrittää sen, miten toimitaan", Sami kuvailee.

Sami painottaa myös tiimityöskentelyn merkitystä. Apuna on muun muassa Prässin toinen omistaja Katja Kukkula, sekä pelaajien fysioterapeutit ja lääkärit.

Fysiikkavalmentaja toimii samalla myös urheilijoiden ravintovalmentajana. Vaikka toisin voisi kuvitella, myös urheilijoiden ravitsemuksessa on usein paljon parannettavaa. Usein ravintoa pitää puhdistaa tai energiamäärää lisätä.

"Koska kulutus on niin suurta yksi yleinen ongelma on liian niukka energian saanti. Esimerkiksi kesän aikana on rajallinen määrä aikaa tehdä kehittävää treeniä. Ravinto on kehityksen kannalta todella merkittävässä roolissa. Usein käykin niin, että kun energiamäärää nostetaan niin alkaa tulla tuloksia", Sami kertoo.

Onnistumiset tuovat iloa

Kun valmennettava on ammattiurheilija vaaditaan valmentajalta erityistä tarkkuutta. Työ vie myös enemmän aikaa koska suunnittelussa pitää olla huolellisempi. Samin mukaan kaikki asiakkaat ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.

"Suhtaudun yhtä intohimoisesti työhöni, oli sitten kyseessä Pekka Rinne tai 'tavallinen painonpudottaja'. Henkisesti siinä tosin on iso ero. Välillä mietin, että jos valmennettavani on kallispalkkainen ammattilainen ja arvokas seuralleen, niin mitä jos rikon hänet tai en onnistu tuomaan esiin parasta mahdollista hänen fysiikastaan?" Sami pohtii.

Valmentajan on myös helppo seurata ammattiurheilijan edesottamuksia tulosten kautta. Miltä se tuntuu, kun oma valmennettava menestyy tai mokaa?

"Olen aidosti iloinen ja onnellinen jos valmennettava pystyy hyviin suorituksiin, mutten ota kunniaa siitä itselleni. Jos peli menee heikommin en menetä sen takia yöuniani. Toki jos vaikeudet liittyvät jotenkin fysiikkaan niin mietin, mitä voisimme muuttaa harjoittelussa tai tehdä paremmin", Sami sanoo.