Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You Personal trainer Katariina Paajaste.Lapsuudessani puin päälleni pastillinsävyisen voimistelupuvun, vetäisin jalkaan pinkit säärystimet ja jumppasin hikipäässä Anne Sällylän Iltajumpan tahtiin. Jumppa oli intohimoni, vaikkei se 80-luvulla niin tavoitteellista touhua ollutkaan kuin 10-vuotiaan tyttäreni telinevoimistelu ja 15-vuotiaan poikani jääkiekko tänä päivänä. Tärkeintä oli hyvä fiilis, kunnon jumputusmusa ja säärystimien oikea pituus.Testailin lapsena ja nuorena useita eri lajeja aina jazztanssista break danceen, koripalloon ja uintiin, mutta voimistelu ja hiihto pysyivät lempilajejani. Haaveilinkin, että isona minusta tulee Hilkka Riihivuori, mutta enpä päätynyt kilpaladuille enkä edes jumppariksi Sällylän säärystimiin.Minusta tuli uutistoimittaja. Olen tehnyt töitä maakuntalehdissä, iltapäivälehdessä, uutistoimistossa ja freelancerina. Toimittajan työ on nopeatempoista kokonaisuuksien hallintaa sekä taitoa poimia lukijalle oleelliset ja mielenkiintoisimmat näkökulmat. Asioihin on tartuttava ripeästi ja työtahti on tiivis; uutistoimituksessa töitä ei voi jättää seuraavaan päivään, vaan ne täytyy saada nettiin heti tai ainakin seuraavan päivän lehteen. Stressinsietokyky venyy ja paukkuu, kun deadlinet lähestyvät.Uutistoimittajan työssä vastaan voi tulla vaikka mitä: Olen kohdannut tulipalossa kotinsa menettäneitä, kuninkaallisia, veteraaneja, johtajia, näyttelijöitä, urheilijoita voitonhuumassa ja pääministerin, joka ei halunnut vastata kysymyksiini. Enimmäkseen kohtasin kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, joiden tarinoita olen välittänyt lukijoille.

Unelma liikuttamisesta

Ennen kuin mittariini kertyi numerot nelonen ja nolla, aloin puntaroida, haluanko istua toimituksessa lopun ikääni. Perheen kanssa Keski-Euroopassa vietetyt vuodet pakottivat muuttamaan tuttua kaavaa ja lapsuuden haave jumppaopen ammatista alkoi nostaa päätään. Pyörittelin ajatusta monelta eri kantilta, jätin sen turvallisesti hautumaan ja unohdin koko jutun. Olinhan joskus vannonut itselleni, etten opiskele enää ikinä yhtään mitään. Elämä päätti kuitenkin toisin.Perhettäni kohdannut onnettomuus venytti rajusti mukavuusalueeni rajoja ja samassa rytäkässä tein päätöksen muuttaa polkuni suuntaa. Mieleeni iskostui puolisonai hoitaneen teho-osastolääkärin sanat: "Selviytyimisestä saamme kiittää pitkälti hyvää fyysisestä kuntoa." Sveitsin vuosina putosimme nimittäin koko perhe niin sanotusti liikuntapataan ja ahkerin meistä alkoikin kuluttaa juoksutossuja 2000 kilometrin vuosivauhdilla. Alppimaan lukuisat vaellusreitit ja laskettelurinteet tulivat meille tutuiksi.

Negatiivissävytteisen uutismaailman sijaan halusin tarttua johonkin positiiviseen, joka tuottaa itselleni ja muille hyvää oloa ja terveyttä. "Never say never" kääntyi taas kerran päälaelleen, kun aloin syksyllä 2012 opiskella personal traineriksi. Äitini vinkistä löysin Trainer4You:n, joka tarjosi personal trainer -opintoja ympäri Suomea. Palat loksahtivat paikoilleen: Pystyin opiskelemaan PT:ksi ja vielä omassa kotikaupungissa!

Vaasan Easyfitille kokoontuikin innostunut ja rento porukka pähkäilemään anatomian saloja ja liikeratoja mielettömän motivoituneiden vetäjien kanssa. Huomasin olevani joukon vanhimpia, mutta mitäpä tuosta. Lasse Seppäsen ohjauksessa hioimme omia kohderyhmiämme ja viimeistään siinä vaiheessa vakuutuin, ettei minun tarvitse olla parikymppinen. Kullakin personal trainerilla on omat vahvuutensa, joiden ympärille rakentaa valmennusfilosofiansa ja oma kohderyhmänsä. Tarpeeksi kapea segmentti saattaa äkkiseltään tuntua riskiltä, mutta selkiyttää myöhemmin omaa työtä.

Muutos pakon edessä

Viime syyskuussa perustin toiminimen, jonka nimeksi annoin Exeo. Se on latinaa ja tarkoittaa suomeksi "mennä ulos". Ihminen tekee perustavanlaatuisia muutoksia monesti vasta pakon edessä. Oma lapsuuden haaveenikin konkretisoitui vasta perhettämme kohdanneen onnettomuuden vuoksi. Myös monet personal trainer -asiakkaistani ovat tehneet päätöksen elämäntapojen muutoksesta vasta pakon edessä, esimerkiksi terveydellisistä syistä. Miksiköhän emme saa itseämme liikkeelle, siis ulos mukavuusalueeltamme, yhtään aikaisemmin?Minun tehtäväni personal trainerina on auttaa asiakkaitani tekemään muutoksia ennen kuin on liian myöhäistä. Monesti tehtäväni on jarrutella asiakasta, joka haluaisi remontoida elintapansa mahdollisimman pikaisesti. Käytäntö onkin osoittanut, että jo pelkästään arkiaktiivisuuden lisääminen tai höttöhiilareiden vaihtaminen täysjyväleipään on elämäntaparemontoijalle iso juttu.Välillä roolini sen sijaan on mukavuusalueen hivuttamista ja venyttämistä epämukavuusalueelle, selvästi arkirasitusta ravisuttavilla, kovemmilla treeneillä ja tiukemmalla ravintovalmennuksella.Toimittajana on oppinut lukemaan ihmisiä ja tilanteita, mistä on hyötyä personal trainerinkin työssä. Jokainen asiakas on erilainen omine päämäärineen ja tavoitteineen, eikä kenellekään voi antaa käteen edellisen asiakkaan ravinto-ohjeita tai kuntosaliohjelmaa. Jokaisesta asiakkaasta voin myös itse oppia jotain, jos vain maltan kuunnella.

Toiminnallisuus kantavana teemana

Tapaan asiakkaitani vaasalaisilla kuntosaleilla, heidän työpaikoillaan sekä kotonaan. Suosin treeneissä usein toiminnallisuutta, jotta asiakkaan kehonhallinta paranisi ja uudesta olemuksesta olisi iloa ja hyötyä arjen askareissa. Istumatyötä tekeville nämä ovat todellisia haasteita.Treeneissämme käytän oman kehonpainon lisäksi paljon kahvakuulaa, jumppapalloa ja TRX-hihnoja. Lihasmassaa tavoittelevien kanssa treenaamme enemmän salilla. Personal trainer -asiakkaiden lisäksi ohjaan kahvakuulaa. Toivottavasti jo muutaman vuoden päästä toimin omissa tiloissa tai yhteistyössä jonkin kuntokeskuksen kanssa.

Kiitollisuus mielessä

Nautin kokonaisvaltaisesta valmentamisesta ja haluankin jatkossa panostaa entistä enemmän psyykkiseen valmennukseen. Luulen löytäneeni sen kohderyhmän, joille voin tarjota oivalluksia hyvästä olosta, terveydestä ja paremmasta elämästä.Perhettä kohdannut onnettomuus taltutettiin hiljalleen toiminnallisen harjoittelun, juoksuohjelman ja kunnianhimoisen vimman avulla niin ja juoksu kulkee taas. Ammennan päivittäin kiitollisuutta Personal trainerin työtä kohtaan, sillä jossain vaiheessa lenkkitossut olivat jäädä naulaan loppu elämäksi.