"Jos unelmat eivät yhtään pelota, ne eivät ole tarpeeksi suuria"
Artikkelin kirjoittaja on vaasalainen personal trainer ja taitoluisteluvalmentaja Niina Lappalainen.Valmennan taitoluistelua, tarkemmin yksinluistelua, ja vastuualueenani on jo vuosia ollut harrastajaluistelijat, jotka kilpailevat alueellisissa sarjoissa sekä perustason luisteluryhmät. Myös kansallisen tason luistelijoita olen valmentanut yhdessä päävalmentajan kanssa aiemmin valmennusurallani. Olen lapsena ollut monilaji-ihminen mutta jo pienestä pitäen todella liikunnallinen. Uskon myös, että eri liikuntaharrastukseni auttoivat vanhempiani ja isoveljeäni kestämään minua kotona. Alle kouluikäisenä testailin monien eri lajien alkeiskursseja, mutta siinä kouluiän kynnyksellä kävin kokeilemassa taitoluistelua.Kotikaupunkiini vasta perustettiin taitoluisteluseuraa, ja harjoittelu oli alkuun harvaa, mutta parin vuoden päästä tahti jo kiihtyikin. Sukelsin syvemmälle luistelun maailmaan, ja talvet kuluivat jäällä niin treeneissä kuin vapaa-ajalla, kesällä sitten pelasin tennistä, pesäpalloa, kävin oman lajin kesätreeneissä ja leireillä.Jatkoin luistelua aina lähes täysi-ikäiseksi saakka, kunnes polveni ja nilkkani alkoivat vaivata jo niin paljon, että lopetuspäätös oli tehtävä. Vaikka olinkin “vain” alueellisen tason luistelija, oli päätös vaikea, koska olin lajilta saanut niin paljon. Tähän mennessä olin jo avustanut ohjaajatehtävissä luistelukoulussa ja sen jatkoryhmässä ja pidin ohjaamisesta, joten aloin kouluttautua lajivalmentajaksi lajiliittomme koulutuksilla.Teimme koulutussuunnitelman kotiseurani kanssa ja pian sainkin ensimmäisen valmentajatason suoritettua. Valmensin kotikaupungissani hetken, kunnes opiskelut veivät minut toiselle puolen Suomea. Opiskelukaupungissani kaivoin paikallisen seuran yhteystiedot, ja olen nyt valmentanut siellä 13 vuotta.
Kohti unelmaduunia
Koulutukseltani olen viestintätieteiden maisteri ja olen tehnyt viestinnän, markkinoinnin ja tuotejohtamisen töitä noin kahdeksan vuotta. Sekä opiskelu- että työelämäaikani olen koko ajan valmentanut kakkostyönäni. Kävin jatkuvasti koulutuksissa liittyen omaan lajiini ja urheiluun yleisesti, ja yksi näistä koulutusputkista olikin Trainer4Youn personal trainer -putki (vuonna 2013).Lähinnä hain koulutuksesta lisätietoa fysiikkavalmennukseen lajipuolelle, mutta myös tietoa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tekijöistä ajatellen aikuisliikuntaa. Eikä kulunut kuin pari vuotta kun päätin, että vaihdan täysipäiväisesti urheilun pariin ja siirryin tekemään ainoastaan lajivalmennusta ja pt-töitä. Lisäksi toteutin takaraivossa jo vuonna 2013 lähteneen ajatuksen: hain fysioterapiaa opiskelemaan – ja pääsinkin!Lajivalmentajan työmäärä seuratyössä on usein loputon. Rajat pitääkin itse osata piirtää. Olen intohimoinen ja omistautuva työssäni, haluan parasta lapsille ja nuorille ja haluan antaa heille mahdollisuudet kehittyä niin pitkälle kuin kullakin yksilöllä on mahdollisuus. Lajivalmennuksellisesti koen onnistuneeni, kun nuori jatkaa aktiivista harrastamistaan vielä teini-iän ylikin, joskus jopa aikuisaktiiviksi saakka. Tai vaikka ei jatkaisikaan, hän tulee kauden päätteeksi hymyssä suin sanomaan heippa. Silloin tiedän, että olen lapselle tai nuorelle kyennyt antamaan sen, mitä itse luistelusta sain.Näitä molempia onnistumisia olen päässyt näkemään useita. Valmentajan työ on kuitenkin myös raskasta ja aikaa vievää sekä ajasta ja paikasta riippumatonta. Välillä tuntuukin kuin viikossa eivät päivät riittäisi kaikkeen. Lopulta asioita oppii priorisoimaan ja kalenterinkin järjestämään suhteellisen viisaasti. Lisäksi kun kaikki kolme asiaa (lajivalmennus, pt-työt ja fysioterapiaopinnot) tukevat toisiaan hyvin, saa asioita tehtyä samaan aikaan.Personal trainer -putki oli innostavaa aikaa. Löysin vahvistusta omille ajatuksilleni, opin paljon uutta ja suurella innolla ja tiedonnälkäisenä kuuntelin kouluttajiani. Varsinkin Ari-Pekka Lindberg ja Lasse Seppänen pitivät niin mielenkiintoiset koulutuspäivät, että en olisi koulutustilasta halunnut kotiin lähteä. Iso kiitos heille edelleen jatkuvasta opiskelustani.
Aika tehdä sitä, mistä tykkää
Personal trainer -koulutuksen aikana vahvistui ajatus siitä, että tavallinen toimistotyö ei ole minua varten, vaan on aika tehdä sitä, mistä oikeasti tykkään. Muistan erään hetken silloisessa päivätyössäni. Istuin myyntikoulutuksessa, jossa pyydettiin kirjoittamaan paperin ylänurkkaan päivämäärä ja tavoitteet työelämässä tai uralla ajatellen 5–10 vuotta eteenpäin. Kirjoitin: "Työskentelen hyvinvoinnin ja urheilun parissa." Nyt vain kaksi vuotta myöhemmin voin todeta tuon olevan saavutettu.Jos minulla olisi samat tiedot itse harrastaessani luistelua kuin minulla nyt on, olisin todennäköisesti ymmärtänyt paremmin oheisharjoittelun päämäärät, osannut itsenäisesti treenata siten, että vaikutukset olisivat siirtyneet selkeämmin jäälle. Lisäksi polvieni tilanne ei välttämättä olisi tämänpäiväinen, vaikka jälkikäteen olen onneksi osannut hyvin kuntouttaa nekin.Liikeanalyysi anatomiajaksolla avasi ovea huikean mielenkiintoiseen maailmaan; siihen, että lajiliikkeitä oppi analysoimaan puhtaammin ja tätä kautta tuottamaan harjoituksia, joiden avulla saatiin todellinen siirtovaikutus oheisharjoituksista jääharjoituksiin. Tämä on myös se tietämys, mitä pyrin omassa valmennuksessani valmennettavilleni viemään: oma-aloitteisen, oikeanlaisen treenaamisen hyödyt. Sekä tietenkin vammojen ehkäisy on tärkeä osa valmennustani varsinkin nykyisin.Tulevaisuus näyttää erittäin mielenkiintoiselle. Pääsen syventämään osaamistani ihmisen anatomiassa ja fysiologiassa koulun penkillä ja harjoitteluissa vielä seuraavat kaksi vuotta. Melkeinpä kauhistuttaa kirjoittaa unelmia auki, kun edellinenkin lopulta näin pian toteutui.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että jos unelmat eivät yhtään pelota, ne eivät ole tarpeeksi suuria. Tulevaisuudessa haluaisin toimia koulutustehtävissä, jatkaa valmennusuraani ja mahdollisesti valmentaa myös yli lajirajojen, koska lajirajojen rikkomisesta on suurta hyötyä yleensä monessakin lajissa.Urheilun ja urheilijoiden tai aktiiviharrastajien parissa toimiminen tulee toivottavasti olemaan osa työtäni tulevaisuudessakin. Myös personal trainer -toiminta tulee olemaan mukana jatkuvasti niissä määrin kuin se on ajallisesti mahdollista.
