Jani Lakanen on kaikkien aikojen menestynein suomalainen miessuunnistaja, joka saavutti urallaan kaksi maailmanmestaruutta, viisi MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Lisäksi hän on voittanut kaksi Euroopan-mestaruutta sekä useita Suomenmestaruuksia. Nyt mieheltä on ilmestynyt ensimmäinen kirja, Polkuni mestariksi. Kirja on täynnä suunnistusta, urheilijan elämää, elämänfilosofiaa, oivalluksia ja oppeja, loputonta kehittymistä mielen ja kehon tasapainon löytämiseksi. Kirja sisältää yksityiskohtia Jani Lakasen harjoituksista, kisavalmistautumisista ja -suorituksista. Tässä esimakua kirjasta, ole hyvä!

Elämän(tapa)muutos

Ravinto oli minulle vielä arvoitus, sillä minulla oli jatkuvasti vatsa- ja suolistovaivoja. Urheilukoulun päätyttyä syksyllä 1996 päätin aloittaa isäni jo vuosikymmeniä noudattaneen gluteenittoman ruokavalion. Olin vaihtamassa miesten sarjaan, mikä on suuri muutos menestyneille junioreille. Tiesin, että nyt aletaan tosissaan punnita, onko minussa jokin kaunis päivä maailmanmestarin ainesta. Muutos olisi varmasti ollut vaikea, ellen olisi valinnut gluteenitonta ruokavaliota elämääni. Ravinto alkoi todella imeytyä ja siitä lähtien aloin ymmärtää ravinnon merkitystä terveyteeni ja suorituskykyyni. Ravinto ja lepo olivat minulle yhtä tärkeitä kuin itse harjoittelu. Sellainen muutos minussa tapahtui, että kasvoin 1,5 vuodessa pelkästään gluteenittoman ruokavalion vaikutuksesta 55 kg painavasta 8-rasvaprosenttisesta sitkeästä sissistä 62 kg painavaksi 6-rasvaprosenttiseksi atleetiksi. Tokihan se tuntui hyvältä luonnollisin keinoin saavutettuna.Vuonna 1997 olin 21-vuotias. Olin kouluni ja armeijani käynyt. Oli aika pohtia, mihin lähtisin opiskelemaan. Selvää oli, että panostan täysillä urheiluun. Silti opiskelupaikka oli haettava. Ravinto ja liikunta tuntuivat olevan vaihtoehtoni. Jäin kotiin hengettäreksi miettimään ja treenaamaan. Laitoin kotona ruokaa ja hoidin jonkin verran muitakin kotitöitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni ajatukseni olivat muuallakin kuin urheilussa. Armeija oli opettanut ottamaan ja kantamaan vastuuta. Halusin opiskella jotain, mikä kiinnosti. Päätin hakea Helsingin yliopistoon lukemaan ravitsemustiedettä. Ravinto-asiat olivat nousseet entistä merkittävämmiksi elämässäni. Opettelin ravinnosta paljon tietoa, mutta se ei riittänyt pääsykokeissa. Jäin nuolemaan näppejäni.Samaan aikaan, kun luin ravitsemustieteellisen pääsykokeisiin, elettiin rasvattoman ruokavalion kulta-aikaa. Koska minusta oli kasvanut jo nuoresta pitäen terveysintoilija, pitihän rasvaton ruokavalio kokeilla. Vähimmillään sain varmasti korkeintaan 10 % energiastani rasvasta (suosituksen ollessa nykyään 30–40 %), eikä se tehnyt hyvää. Minulla oli jatkuvia pieniä vaivoja ja kolotuksia, ihan kuin olisin jo treenannut itseni loppuun. Arvostan tätä kokeiluani, sillä ilman sitä en olisi yhtä varma rasvojen tärkeydestä kuin nykyään olen. Nesteen ja kasvisten lisäksi rasvat ovat olennaisin asia ravinnossamme. Moni laihdutus epäonnistuu varmasti siksi, että rasva käytännössä poistetaan ruokavaliosta. Kehomme tarvitsee rasvoja, joten rasvattomuus ei tue elämäntapamuutosta.Suunnistuksellisesti vuosi vei hyvän askeleen eteenpäin. Saavutin nuorten MM-pronssini jatkoksi nuorena superyllättäjänä normaalimatkan SM-kultaa miesten pääsarjassa syksyllä 1997. Silloin tiesin, että minusta oli täyttämään tavoitteeni maailman huipulla. Tavaramerkeikseni tulivat käsilläkävely, nopea askelfrekvenssi ja nenähengitys. Kaikki hauskoja yksityiskohtia urallani, vaikkakin toissijaisia urheilijana kehittymiseni kannalta. Opettelin kuitenkin leikkimään uudelleen ja huomasin parhaan tuloksen tulevan leikillisesti. Rohkea heittäytyminen hetkessä kisasuoritukseen oli parasta mahdollista leikkiä, mitä minä ymmärsin. Armeijan jälkeen urheilun leikki tuntui todella hyvältä, sillä armeijassa urheilusta tehtiin liian vakava asia.

Haluatko vinkkejä oman kestävyysharrastuksesi tueksi? Oikea annostelu, testaukset tai kehittyminen ja aikataulu. Tutustu aiheisiin tietopankissa!

Suomen mestaruuden jälkeen minulle avautui yllättäjän paikka aikuisten Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Tanskaan lokakuussa 1997. Tunsin olevani kokelas. Olin myös oppipoika. Miehet, jotka yllättäen olivat jääneet taakseni Ponsassa käydyssä SM-normaalimatkan kisassa, olivat nyt kokeneita arvokisakävijöitä. Sain ensimmäisen kontaktini myös päävalmentaja Totte Smedslundiin, joka luimistellen tutkaili poikasen olemustani. Tiesin, että näistä kisoista on turha odottaa menestystä. Suoriuduin ihan mallikkaasti, ja olin suomalaisista 10 miehestä paremman puoliskon joukossa niin pikamatkalla kuin normaalimatkan kisassa.Muistan hetken, jolloin tutustuin pitkänmatkan kisan jälkeen ensimmäistä kertaa suunnistuslegendaan ja voimalliseen taustavaikuttajaan Kalevan Rastin huipputiimissä. Börje Vartiainen analysoi päivällisellä pitkänmatkan suoritusta ja selosti minulle intohimoisesti poikasten ja miesten välistä eroa. Poikasen on mahdollista voittaa yllätyksellinen SM-kulta, mutta kansainvälisissä arvokisoissa ero on kuin yöllä ja päivällä. Mikael Boström (Mårtenin isoveli), joka jäi Ponsassa hopealle taakseni, voitti PM-kultaa normaalimatkalla Tanskassa suoriutuen vaativasta rannikkomännikkömaastotyypin radasta 9 minuuttia minua nopeammin. Börje näytti rastiväliajoista, miten minulla olisi vielä pitkä matka kehityksessä maailman huipulle. Tarkkojen rastiväliaika- ja GPS-analyysien puuttuessa tulkinnoille jäi paljon enemmän sijaa kuin nykyään. Tiesin matkani maailman huipulle olevan kesken, mutta olin myös varma, että suuntani oli oikea. Olin jälleen kehittynyt.Joudumme kokemaan kaikki oman elämämme opit useaan kertaan.. Hyvin harvoin yksi kerta riittää. Se on sitä värikästä kasvua ihmisenä. Juuri kun luulen oppineeni läksyni ja tunnen itseni vahvaksi, tapahtuu jotain yllättävää ja se palauttaa minut maan pinnalle. Ymmärrän, että vahvuuden tunne kumpuaa ego-mielestäni ja heikkouteni hyväksyminen korkeammasta minästäni. Elämä on vastakohtia täynnä. Siksi vakavamielisyys ja huumori ovat läsnä yhtä aikaa, kuten myös leikki ja tosissaan urheileminen. Urheilemisen voi ottaa tosissaan leikkisästi, mutta ei tosissaan vakavasti. Silloin mennään metsään ja rankasti.

Lue Jani Lakasen koko tarina kirjasta Polkuni mestariksi!