Suomalaisesta väitöstutkimuksesta selviää, että hyvä fyysinen kunto pitää haitallisten hapettuneiden LDL-rasvojen pitoisuudet matalina ylipainosta sekä useista muista perinteisistä riskitekijöistä huolimatta.

Vaikka kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on vähentynyt huomattavasti 70-luvulta lähtien, ne aiheuttavat edelleen vajaa puolet työikäisten kuolemista Suomessa. Yhdessä ne muodostavat suurimman yksittäisen kuolinsyiden ryhmän sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti.

Yleisimpiin sydän- ja verisuonisairauksiin kuuluvat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkiertohäiriöt.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan globaalisti kaikista vuonna 2011 tapahtuneista kuolemantapauksista sydän- ja verisuonitaudit selittivät kolme kymmenestä.

Sepelvaltimotaudin yleisin syy on ateroskleroosi eli valtimonseinämien kovettuminen, jonka keskeiset riskitekijät ovat verenpaine, tupakointi ja veren kolesterolipitoisuus.

Myös vähäinen fyysinen aktiivisuus tai huono fyysinen kunto ovat valtimonkovettumataudin riskitekijöitä. Kohorttiseurantatutkimuksissa niillä on todettu yhteys valtimosairauskuolleisuuteen ja kokonaiskuolleisuuteen.

Kolesteroli ja etenkin ”paha” LDL-kolesteroli tiedetään keskeisiksi valtimonkovettumataudin riskitekijöiksi. Siksi LDL-kolesterolitason olisikin hyvä olla matala, Suomessa käytettyjen tavoitearvojen mukaan alle 3 millimoolia litrassa (mmol/l).Erityisen haitallista LDL-kolesterolista tulee silloin, kun rasvat LDL-hiukkasissa hapettuvat.

Aiemmin on havaittu, että ylipainoisilla (painoindeksi yli 25) on veressään normaalipainoisia enemmän hapettuneita LDL-rasvoja. Tämä voi osaltaan selittää sitä, miksi ylipaino lisää vaaraa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Sekä kestävyysliikunta- että lihasvoimaharjoittelu vähentävät seerumin LDL-kolesterolia noin viidellä prosentilla. Siitä miten kestävyys- ja lihaskunto vaikuttavat LDL-rasvojen hapettumiseen, ei kuitenkaan ole ollut tarkkaa tietoa.

Lääketieteen tohtori Jussi Kosola selvitti asiaa väitöstutkimuksessaan Turun yliopistossa. Väitöstilaisuus pidettiin viime kesäkuussa.

Kosolan tutkimuksen mukaan hyvän hapenottokyvyn ja lihaskunnon omaavilla nuorilla miehillä on matalammat hapettuneiden LDL-rasvojen pitoisuudet verenkierrossa heikko kuntoisiin nähden – ylipainosta riippumatta.– Mitä paremmassa kunnossa tai fyysisesti aktiivisempi nuori mies on, sitä alhaisemmat ovat veressä kulkevien hapettuneiden LDL-rasvojen pitoisuudet. Tämä koskee myös tupakoivia nuoria miehiä, Kosola sanoo.

Merkittävin oli tutkijan mukaan havainto siitä, että pitoisuudet hyväkuntoisilla eivät eronneet merkittävästi eri painoryhmien välillä.– Ei ollut yllätys, että huonokuntoisilla ylipainoisilla mitattiin korkeimmat rasva-arvot, mutta oli erittäin mielenkiintoista havaita, ettei hapettuneiden LDL-rasvojen pitoisuuksissa enää ollut eroa hyväkuntoisten normaali- ja ylipainoisten ryhmien välillä. Eli nuorella, ylipainoisella miehellä voi hapettuneiden rasvojen määrä olla samalla tasolla kuin normaalipainoisella, kunhan fyysinen kunto – erityisesti kestävyyskunto – on hyvä.

Kohonnut hapettuneiden LDL-rasvojen pitoisuus on liitetty myös metaboliseen oireyhtymään. Kosolan tutkimuksessa selvisikin, että kohonneet hapettuneiden LDL-rasvojen pitoisuudet yhdessä huonon hapenottokyvyn ja vatsalihaskunnon kanssa näyttäisivät ennustavan metabolista oireyhtymää.– Koska hapettuneet LDL-rasvat ovat merkittävässä asemassa valtimonkovettumataudin syntymisessä, fyysisen aktiivisuuden lisäämisen ja erityisesti kunnon kohottamisen merkitystä sydän- ja verenkiertosairauksia ennaltaehkäisevänä toimintana ei voi tarpeeksi painottaa. Rasva-arvoissa näkyy kautta linjan, että hyvä kunto suojaa valtimokovettumataudin riskitekijöiltä, Kosola summaa.

Lähde

Kosola J. (2013). Oxidized LDL and physical fitness in healthy young men: associations with body composition, smoking, metabolic syndrome and androgen status. Väitöskirja. Turun yliopisto. Department of Health Exercise; Department of Physiology; Paavo Nurmi Center.