Elintarvikkeiden tuoteselosteesta löytyvät E-koodit ovat eurooppalainen standardisoitu merkintätapa elintarvikkeisiin lisättyihin aineisiin. Näiden aineiden tarkoitus on useimmiten parantaa elintarvikkeiden makua, säilyvyyttä, rakennetta tai väriä. Ilman näiden aineiden käyttöä, moni arkinen elintarvikkeemme näyttäisi ja maistuisi hyvin erilaiselta. E-koodit saaneet lisäaineet on hyväksytty Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA toimesta elintarvikekäyttöön. Näiden aineiden käyttöä valvotaan Euroopan alueella.  
 
E-koodeihin liittyy monia virheellisiä uskomuksia ja myyttejä. Elintarvikkeisiin lisätyt aineet ovat tarkan säätelyn ja testauksen piirissä. Lisäaineita testataan kansainvälisissä ja riippumattomissa asiantuntijaryhmissä. Testit tehdään eläinkokeilla ja niiden pohjalta määritellään ihmisille päivittäinen turvallinen saantisuositus ADI (acceptable daily intake). Tämä päivittäinen saantisuositus määritellään milligrammaa per painokilo. Saantisuosituksen reunaehtona toimii se, että ihminen voi kyseisellä annostuksella mennä läpi elämän ilman haittavaikutuksia. Eläinkokeissa määriteltyyn ADI suositukseen laitetaan tyypillisesti 100-kertainen turvakerroin. Eläinkokeissa tutkitaan aineiden vaikutuksia lisääntymiskykyyn, sikiöön sekä arvioidaan syöpävaaraa.

Ei se koodi vaan määrä

E-kooditettuihin aineisiin mahtuu monta erilaista ainetta. Missään aineessa kyse ei ole oikeastaan haitallisuudesta, vaan kyse on aina määrästä. Mikä tahansa aine esimerkiksi vesi tai vaikkapa C-vitamiini on kuolettava liiallisina annoksina. Rottakokeissa veden kuolettava määrä (LD50) on havaittu olevan 90 ml/kg. C-vitamiinilla se puolestaan on 11900 mg/kg. Oikealla annostuksella vesi ja C-vitamiini ovat hyvinkin terveysvaikutteisia mutta liiallisina nekin muuttuvat myrkylliseksi.  
 
Tämä sama ilmiö toistuu luonnollisestikin myös kaikissa E-kooditetuissa aineissa. Toki E-kooditetuissa aineissa on myös sellaisia aineita, jotka eivät ole itsessään hyväksi ihmisille. Ne on lisätty elintarvikkeeseen ainoastaan niiden funktion puolesta. Kuitenkin turvakertoimien ollessa hyvin korkeita, tuskin merkittävästä pitkäaikaisaltistuksestakaan on haittaa.  
 
Huomioitavaa myös se, että E-kooditetun aineen ei tarvitse olla synteettinen. Myös luonnolliset aineet E-kooditetaan. Näistä esimerkkejä voisi olla vaikkapa C-vitamiini E300, porkkanasta saadut terveelliset karotenoidit E160a tai vaikkapa E306, joka on E-vitamiinin luontainen muoto e-tokoferoli. Mihinkään E-koodi neuroosiin ei ole siis syytä. Se, että jokin asia on E-kooditettu, ei oikeastaan kerro aineesta vielä yhtään mitään. Myöskään sillä ei ole yleisesti terveytesi kannalta väliä mitä teet toisinaan, vaan sillä mitä teet toistuvasti. Terveytesi kannalta E-koodeja oleellisempia kysymyksiä ovat; ”paljonko tämä sisältää suolaa”, ”mikä on elintarvikkeen rasvan laatu?” ja ”kuinka paljon puhdistettuja sokereita tämä elintarvike sisältää?”.

E-koodit

Elintarvikevärit (E100–E199) 
Säilöntäaineet (E200–E299) 
Hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet (E300–E399) 
Sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet (E400–E499) 
Happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineet (E500–E599) 
Makeutusaineet (E600–E699) 
Antibiootit (E700–E799) 
Sekalaiset (E900–E999) 
Muihin ryhmiin kuulumattomat kemikaalit (E1000–E1999)

 Ei haitanne vähentää lisäainekuormaa

Yleisesti ottaen kenellekään ei ole haitallista keventää omaa lisäainekuormaa. E-koodattuja lisäaineita on monissa elintarvikkeissa. Osa lisäaineista on itsessään terveellisiä luontaisia aineita mutta osaa ei voida pitää millään tavalla terveydelle suotuisina, vaikkakin turvarajat niiden haittavaikutuksille ovat korkeat. Toisin sanoen tiettyjen lisäaineiden tarkoitus on yksinomaan parantaa vaikkapa ruuan säilyvyyttä tai rakennetta. Nämä aineet eivät ole elimistölle millään tavalla hyödyllisiä mutta niiden käyttö on perusteltua niiden ominaisuuksien takia.  
 
Puhtaista raaka-aineista tehdyllä kotiruualla ei ole juurikaan lisäaineita. Se, että jokin aine aiheuttaa elimistölle haittaa vasta todella korkeina pitoisuuksina, ei ole puolesta puhuva argumentti sen huolettomalle käytölle. Monilla kemikaaleilla ja lisäaineilla on voi olla kumulatiivisia vaikutuksia. Erilaisten lisäaineiden ja kemikaalien yhteisvaikutusten tutkiminen on myös likimain mahdotonta niiden lukumäärän takia. Tämä ei luonnollisestikaan ole puheenvuoro E-koodattuja lisäaineita vastaan. Tämä on puheenvuoro itse tehdyn kotiruuan puolesta, koska silloin automaattisesti ravinnonlaatu on keskimäärin parempaa ja ravinnossa potentiaalisesti haitallisten lisäaineiden määrä on pienempi.